Tarinoita ja viinejä Barolossa

Oli se aika vuodesta kun meidän piti hankkia joululahjaviinit mieheni yrityksen asiakkaille ja kumppaneille, ja olimme päättäneet suunnata Piemonteen ja Barolon alueelle, koska Barolon viinit ovat arvostettuja Italiassa. En kuitenkaan puhkunut intoa, sillä olin koko viikon taistelut Italiassa nk. Australian virusta vastaan, joka oli kaatanut peteihin sairastamaan useita ihmisiä  Italiassa, ja johon oli harvinaisesti sairastunut jopa tyttäreni, joka ei ole ikinä kipeä. Söinkin kaksinkertaiset annokset suomalaisen Arctic Nutritionin tuotteita ja odotin pahinta, mutta lauantaihin mennessä en ollut kuitenkaan sairastunut ja pääsimme matkaan. Uskonkin, että suomalaiset metsänmarjat voittivat lopulta Australian virushirviön, vaikka välillä kurkkua nipisteli uhkaavasti.

Toinen syy miksi en puhkunut innosta oli se, että olin jo käynyt useasti Barolon alueella ja vaikka en missään nimessä pidä itseäni Barolon alueen viinien asiantuntijana, mietin mitä uutta Barolo voisi minulle enää tarjota. (Lue blogistani: https://httsviiniitalia.home.blog/2021/06/01/barolo-barbaresco/ )

Mutta olin väärässä. Jälleen kerran törmäsin paitsi mielenkiintoisiin viineihin, niin myös mielenkiintoisiin tarinoihin viinien takana. Tämä onkin hiukan kaksipiippuinen asia, sillä vaikka viinien myynneissä käytetään juuri narratiiveja kiinnostuksen herättämiseksi, niin pitää kuitenkin paikkansa, että viinien takana on aina myös jokin tarina. Tällä kertaa kohtasin kaksi mielenkiintoista tarinaa.

Aamulla kun saavuimme ensimmäisen viinitilalla, sää oli tyypillisen Piemontelaisen talvinen, kostea ja harmaan sumuinen. Kylmyys tuntui tarrautuvan luihin asti, eli täydellinen ilma Barolon viinien maisteluille. Olin varannut ensimmäisen viinitilavierailun tunnetulta Fontanafreddan viinitilalta, ns. Villaggio Narrantesta. ( Villaggio Narrante in Fontanafredda & Casa di E. Mirafiore.) Kyseessä olikin pieni kylä kauniine rakennuksineen, joka piti sisällään viinitilan tuotantotilojen lisäksi hotellin, ravintolan ja paljon muuta. Sisääntulo aulassa oli valtaisa viinimyymälän, hotellin kahvilan ja auditoriumin yhdistelmä, jossa pidetään kulttuuritapahtumia.

Olinkin hyvin yllättynyt paikan monipuolisuudesta, ja kun lähdimme viinitilakierrokselle oppaan kanssa paljastui viinitilan erikoisuus ja varsinkin sen erikoislaatuinen historia.

Tarinan mukaan vuonna 1858 Italian tuleva kuningas Vittorio Emanuele II, joka oli naimisissa Maria Adelaiden kanssa kohtasi nuoren Rosa Vercellanan, nk. Bella Rosinan, jonka isä oli armeijan rumpumajuri, ja rakastui tähän. Rosasta tuli kuninkaan rakastajatar ja synnytti tälle kaksi lasta. Heidän suhdettaan ei hyväksytty hovissa, ja eikä Rosasta voinut tulla Vittorion virallista puolisoa, koska oli alempisäätyinen. He kuitenkin menivät naimisiin Vittorion vaimon kuoltua, mutta Rosa ei saanut aatelisen arvoa, ja sitä eivät perineet myöskään heidän lapsensa. (Carlo tai Camilla tai Harry tai Megan eivät todellakaan ole maailmanhistorian ensimmäisiä kuninkaallisten rakkaustragedioista.)  Vittorio nimesi kuitenkin Rosan Mirafioren ja Fontanafreddan kreivitäreksi, lahjoittaen tälle kartanon, jonka hän oli ostanut vuonna 1858 Serralunga d’Alban kylästä. Näin syntyi Barolon ja Fontanafreddan tilan tarina, sillä tilalla alettiin tuottaa viiniä.

Vittorio kuoli keuhkokuumeeseen vuonna 1878, ja muutaman vuoden kuluttua kuoli myös Rosina, jolloin heidän poikansa Emanuele Alessandro perusti ”Casa E. di Mirafiore” -viinitilan Fontanafreddan alueelle. Emanuele Alessandron ansiona pidetäänkin sitä, että Barolon viinit saivat tunnustusta kansainvälisillä markkinoilla, ja useat viinit tulivat palkituiksi kansainvälisillä messuilla. Hän viimeisteli myös Fontanafreddan kylän rakentamisen.

Kun Emanuele Alessandroa kuoli vuonna 1894, hänen poikansa Gastone otti tilan johtoonsa vasta 18-vuotiaana. Vaikka viinitila oli menestyksekäs, sen johtaminen osoittautui hänelle liian suureksi taakaksi. Tämän lisäksi vuoden 1929 suuri lama ja viinikirvan tuhot aiheuttivat sen, että vuonna 1930 viinitila meni konkurssiin ja se myytiin toscanalaiselle pankille Monte dei Paschi di Sienalle, kun taas Mirafiore-brändi myytiin toiselle tuottajalle. (Nykyään Mirafiore-brändi on palannut tilalle.) Tilalla jatkettiin viinituotantoa uudella Fontafredda brändillä, mutta ilman tunnettua brändiä oli aloitettava alusta. Myös Toinen maailmansota toi omat vaikeudet. Sodan jälkeen elämä tilalla palasi normaaliksi, ja 1950-luvulta lähtien viinien tuotantoon alettiin panostaa uudestaan.

Vuonna 1964 tuotettiin viiniä ensimmäistä kertaa Barolo La Rosan viinialueella, josta tuli Barolo-alueen ensimmäinen sertifioitu cru (Cru= viittaa yksittäiseen viinitarhaan, jolla on omat erityispiirteensä, mutta joillakin viininviljelyalueilla käsite ulotetaan koskemaan aluetta tai jopa kokonaista kyläaluetta.) Seuraavina vuosina tuotantoa modernisointiin huomattavasti. Vuonna 1988 syntyikin ensimmäinen Barolo, joka sai kunniamaininnan ”Serralunga d’Alba”. Merkittävää on myös se, että vuonna 2006 Fontanafreddasta tuli Torinon virallinen olympiaviinien tuottaja.

Mutta tilan tarina ei vielä päättänyt, sillä vuonna 2008 Piemontesta kotoisin oleva Oscar Farinetti (sama Oscar Farinetti, joka omistaa EATALYn ja Bolognassa sijaitsevan  FICOn ) ja hänen kumppaninsa ostivat tilan ja näin Fontanafredda palasi Piemontelaisten omistukseen. Tämän jälkeen tilan viinit kehittyivät entisestään voittaen useita meriittejä ja kaupallistuivat entisestään. Farinetti onkin pyrkinyt uudistamaan markkinointia ja pakkauksia. Kaupallisuudesta huolimatta viinitila on säilyttänyt myös laadun, ja vuonna 2013 Wine Spectator valitsi tilan Barolo la Rosa 2008 maailman 100 parhaan viinien joukkoon, ja tämän lisäksi tilan viinit ovat saaneet useita muita kansainvälisiä tunnustuksia.

Aikamoinen tarina siis. Romantiikkaa, tragediaa ja draamaa ja sankareita samassa paketissa. Ihmekös Fontanafreddan nimi on ”Villaggio Narrante”, eli vapaasti suomennettuna ”tarinoiden kylä.”

Viinitilan kierros oli varsin rutiininomainen, mutta vaikuttava isojen tammitynnyreiden keskellä. Opas ei mennyt yksityiskohtiin, ja kukaan joukosta ei tehnyt vaikeita kysymyksiä.

Varsinainen viininmaistelu oli järjestetty viinikellarissa ja sekin oli hiukan pelkistetty. Tässä vaiheessa olisin kaivannut enemmän opastusta viinin aromien ja makujen tunnistamiseen, mutta kuten todettu kyse oli rutiininomaisesta esittelystä. Maistoimme kolmea tilan viiniä. Ensimmäinen viini oli Barolo di Collezione Serralunga d’Alba, joka tosin ei tehnyt minuun suurta vaikutusta, vaikka onkin palkittu viini. Kyseistä viiniä myydään poikkeavasti 1 litran pulloista, eikä niinkään 0,75l kuten tavallisesti.

Mielenkiintoisia olivat sen sijaan kaksi seuraavaa viiniä Barolo DOGC Vigna La Rosa ja Barolo DOCG proprietà in fontanafredda, sillä molempien viinien Nebbiolo-viinirypäleet kerättiin samalta alueelta ja molemmat olivat 2016 vuosikertaa, mutta Barolo DOCG proprietà in fontanafredda valmistettiin tietystä arvostetummasta viinitarhan rypäleistä, jossa maaperä erosi hiekkaisuuden ansiosta. Viinit muistuttivat toisiaan, mutta aromeissa oli pieniä eroja, ja suussakin toinen maistui hiukan mineraalisemmalta kuin toinen ja toinen oli pehmeämpi. Molemmat olivat jo valmiita ja harmonisia, sillä tanniinit tai raikkaus eivät korostuneet liiallisesti. Tosin ne eivät saaneet mielikuvitustani liikkeelle ja fantisoimaan millaiseksi viinit voisivat ajan myötä kehittyä. Mutta ehdottomasti molemmat viinit olivat paitsi laadukkaita mutta myös hyvin miellyttäviä.

Päätimme palata myöhemmin ostamaan viinejä, sillä meillä oli kiire jo toiselle tilalle. Tähän toiseen tilaan liittyy henkilökohtaisempi tarina. Kiitos FBn ihmeellisen maailman tiesin Petteri Laineen asuvan Piemontessa, joten olin laittanut hänelle viestiä, ja kysynyt voisiko hän suositella minulle jotain pienempiä mielenkiintoisia viinitiloja, sillä halusin vierailla jollain ei niin tunnetulla viinitilalla. Petteri suositteli minulle useampaa viinintuottajaa, joista sitten sattumalta valitsin yhden Alessandro Rivetton, ja hänen viinitilansa.

Kun astuimme sisään, Alessandron tilalla oli jo viinimaistelussa kaksi muuta pariskuntaa. Yksi italialainen ja toinen brasilialainen, johon meidät kutsuttiin mukaan. Eipä mennyt kauaakaan kun jo me kaikki keskustelimme keskenämme kuin parhaatkin ystävykset. Albertto oli hyvin välitön ihminen ja tunnelma sen mukainen.

Tullessani olin maininnut, että olen suomalainen ja että Petteri Laine oli suositellut häntä, ja muiden vieraiden lähtiessä Alessandro Rivetto kertoikin hänen ja Petterin tarinan. He olivat tutustuneet Piemontessa, missä Petteri asuu, ja kun Petteri oli tykästynyt hänen viineihinsä, hän ehdottanut, että haluaisi viedä niitä Suomeen, jotta suomalaiset saisivat nauttia hyvistä viineistä. Alessandro oli sanonut mikä ettei, ja Petteri oli tarjonnut Alessandron viinejä Alkon tuotevalikoimaan. Molemmat eivät olleet täysin uskoneet menestykseen, mutta lopulta kävi niin, että Alko hyväksyi Alessandro Rivetton viinit valikoimaansa. Näin siis Alessandro Rivetton viinejä voi löytää Suomen Alkosta! Tämä oli mahdollista myös siksi, että Alessandro Rivetto oli tarjouksessaan Alkolle pitänyt hinnan alhaisena, jolloin Alko oli valmis hyväksymään sen. Näin ollen Alessandron Rivetton viinit ovat Alkossa lähestulkoon saman hintaisia kuin Italiassa, sillä hän ei tee suurta voittoa myymällä viinejänsä Suomeen. Pieni hauska mutka matkassa oli se, että Alessandro Rivetto oli sopinut osan tuottamistaan viineistään muille asiakkaille, joille joutui nyt ilmoittamaan, että valitettavasti hän ei pystynytkään myymään heille niin paljon kuin oli luvannut, koska joutui toimittamaan suuren erän Suomeen.

Jutustelimme Alessandron kaikesta maan ja taivaan välillä, Italialaisista perhedraamoista, Piemonten eri kansallisuuksia ja luonteenominaisuuksista, ja lopulta hiukan jopa viineistä. Aivan, koska tarinoita oli niin paljon, sivuutimme hiukan viinit, mutta emme unohtaneet kuitenkaan maistella hänen viinejään. Alessandro Rivetton viinit edustavat sellaisia Nebbiolo viinejä, joihin olen itse mieltynyt; tanniinit tanssivat kielellä ja viinien raikkaus on juuri sopivan viileä antaen ymmärtää, että muutaman vuoden päästä viinillä on potentiaalia kehittyä edelleen.

Jos teitä kiinnostaa Barolon ja Barbarescon alueen viinit, niin nyt siihen on oiva mahdollisuus, kun Alessandro Rivetton viinejä on saatavana Alkosta, ja hinta ja laatu ovat enemmän kuin kohdallaan. Nyt tiedätte ainakin mistä viinit saapuvat, millaisesta maisemasta ja millainen tarina viineillä on.

Alkosta löytyy siis muun muassa tämä tilan viini: https://www.alko.fi/tuotteet/478757/Alessandro-Rivetto-Langhe-Nebbiolo-2020/ ja muita hänen viinejään Alessandro Rivetton nimellä (Ja huom! Alkosta löytyy myös Rivetton nimellä muita viinejä, jotka ovat kuitenkin Alessandron veljen tuottamia).

Koska meillä oli paljon tarinoita jaettavana, aika kului nopeasti jutustellessa, meille tuli lopulta kiire osteriaan, josta olimme varanneet pöydän lounaaksi. ( Kyseinen ravintola löytyy Alessandro Rivetton websivuilta ahttps://alessandrorivetto.it/osteria/) Pikaisesti ostimme tilan viinejä joululahjoiksi, ja hyvästelimme Alessandron, joka tuntui jo vanhalta tuttavalta.

Ajoimme mutkaista tietä ravintolaan, joka sijaitsi Morrassa, Barolon alueen korkeimmalla kukkulalla. Sumu oli muuttunut kirkkaaksi auringonpaisteeksi, ja ihastelimme pikkutarkasti viljeltyjä viiniköynnöskukkuloita lumisten Alppien häämöttäessä taustalla. Koska oli talvi, viiniköynnökset esiintyivät maisemassa paljaan alastomina ja jokseenkin rujoina, mutta tästä huolimatta niissä aisti virtaavan elinvoiman ja ne tuntuivat kuiskivan, että ”me vain lepäämme hetken, jotta jaksamme taas kesällä synnyttää erinomaisia viinejä.”

Päädyimme kuin päädyimmekin ajoissa osteriaan, jossa saimme loistavaa palvelua ja söimme erinomaisesti. Emme voineet todeta muuta kuin, että päivä oli sujunut erinomaisesti erinomaisten viinien parissa.

Palasimme vielä Fontafreddaan ostamaan asiakkaille viinejä. Ihan kaikki eivät Italiassa ymmärrä viinien päälle, ja heille juuri oikealaatuinen bändi on tärkeämpää kuin varsinainen viini.

Barolon alue oli jälleen kerran osoittanut olevansa paitsi hyvien viinien, mutta myös tarinoiden mestari.

Erityiskiitos tässä kohdassa kuuluu Petteri Laineelle, joka suositteli minulle Alessandro Rivettoa. Hän suositteli minulle myös muita alueen tuottajia kuten: E. Pira Chiara Boschis, Virna Borgogno, Mauro Veglio, Rocche Costamagna, Podere Ruggeri Corsini, Giovanni Manzone, Gianfranco Alessandria, ja Paulo Scavino.

Petteri Laineella on myös alueella aivan upea majoitusliike Casa Visette, https://visette.it/casa-visette/, jos vierailette Barolossa. Barolon alueen viinien maistelu käy raskaasta huvista, eli suosittelen yöpymään lähistöllä.

Tässä samalla toivotan kaikille sydämellistä ja rauhaisaa joulua. Nauttikaa sopivasti hyvää viiniä jouluruokien tai suklaan kera.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.