Bardolinossa Gardajärvellä epäonnea ja onnea

En ole yllättynyt siitä, että WordPressin tilastojen mukaan luetuin blogikirjoitukseni käsittelee Gardajärveä. Onhan Gardajärvi niin suomalaisten, saksalaisten kuin muidenkin turistien suosiossa kauneutensa ja ilmastonsa vuoksi, ja varmaan myös siksi, että sinne on hyvät yhteydet vähän kaikkialta. Koska Gardajärvi kiinnostaa halusin kirjoittaa lisää alueesta, ja kun ystäväni kertoi, että he aikoivat viettää viikonloppuna kummipoikamme syntymäpäiviä Gardalandissa ilmoittauduin perheeni kanssa mukaan sunnuntaiksi. Lauantaina päätin yhdistää viikonloppuun viinitilavierailun Bardolinon viinialueella.

Viikonlopun suunnitelmat ehtivät muuttua moneen kertaan. Olin varannut hotellin läheisiltä kukkuloilta, ja kaksi viinitilavierailua. Ensin hotellista otettiin minuun yhteyttä, ja kysyttiin olisinko ollut valmis vaihtamaan hotellin toiseen, koska heillä oli ongelmia lämmityksen suhteen tarjoten samalla hinnalla hotellia Gardajärven läheltä. Hotelli vaikutti hyvältä, joten kiitin ja suostuin. Seuraavaksi otti yhteyttä toinen varaamani viinitila, ja kysyi, voisimmeko aikaistaa vierailua. Koska meidän toinen vierailu oli lähes samaan aikaan, jouduin valitettavasti perumaan vierailun. (Tämä jäi kyllä harmittamaan. Kyseessä oli Guerrieri Rizzardin viinitila, joka vaikutti mielenkiintoiselta.) Myös lauantaiaamu varasi yllätyksen, sillä tarkoituksemme oli ollut lähteä Gardajärvelle tyttäremme koulupäivän jälkeen (kyllä, nuoret käyvät täällä koulua lauantaisinkin), mutta tyttäremme palasikin pian kotiin, sillä koulussa oli ollut vesivahinko edellisenä iltana. Näin ollen koulupäivä oli peruttu, ja saatoimme onneksemme lähteä matkaan hieman suunniteltua aikaisemmin.

Eli vaikka tällä kertaa olin suunnitellut kaiken, niin silti jälleen kaikki oli hyvin improvisoitua.

Mutta näin tämä menee Italiassa.

Olen jo kai aikaisemmin tunnustanut, että tunnen huonosti Gardajärven. Meiltä järvelle on matkaa vajaa 2 h, mutta koska kesäisin järvellä on paljon turisteja, olen yrittänyt välttää Gardajärveä. (Sama koskee myös muita turistikohteita kuten Liguriaa, Pisaa ja Firenzeä. Rooma on tosin niin iso, että sinne mahtuu koko maailma). Koska saavuimme Gardajärvelle etuajassa, päätimme pysähtyä lounaalle Gardan kylään, ja yllätyimme miten ihastuttava se oli. Tuntui kuin olisimme astuneet aivan toiseen todellisuuteen, syksyisestä kotikylästämme turistiparatiisiin. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin, ihmiset istuivat ravintoloissa nauttimassa lounasta kesävaatteissa. Vaikka ihmisiä oli paljon ja varsinkin pyöräilijöitä, ilmapiiri oli raukean rauhallinen. Nautimme lounaan mekin yrittäen päästää arjen asioista irti.

Muutama sana Bardolinon viinialueesta ja sen viineistä. Bardolino-viinien tuotantoalue pitää sisällään kuusitoista kuntaa Gardajärven itäpuolella jotka ovat: Bardolino, Garda, Lazise, ​​Affi, Costermano, Cavaion Veronese, Torri del Benaco, Caprino, Rivoli Veronese, Pastrengo, Bussolengo, Sona, Sommacampagna, Castelnuovo, Peschiera ja Valeggio Minciossa. Ainoastaan ensimmäisen kuuden kunnan alueella voi tuottaa ns. ”Bardolino Classico”-viiniä.

Bardolinon maaperä on hyvin monimuotoinen käsittäen hiekkaa, soraa ja savea. Gardajärven ilmasto on talvisin leuto, leudompi kuin muualla Pohjois- Italiassa johtuen Gardajärven lämmittävästä vaikutuksesta, ja kesällä alueella on lähes rantailmasto. Palmujen, sypressien ja oliivitarhojen esiintyminen järven rannoilla on todiste tästä. Vaikka Bardolinon alueella tuotetuilla viineillä on samat perusominaisuudet kuin Valpolicella-alueen viineillä, ne ovat kuitenkin ns. kevyempiä. Samoin Bardolinon viinien tuoksut ovat hedelmäisempiä ja tanniinit ovat vaimeampia verrattuna Valpolicellan alueen viineihin ( vrt. Amarone ja Valpolicella classico, ripasso, superiore jne,).

Bardolinon alueella tuotetaan seuraavia viinejä; ”Bardolino DOC”, ”Bardolino Classico DOC”, ”Bardolino Chiaretto DOC”, ”Bardolino Chiaretto Classico DOC”, ”Bardolino Chiaretto Spumante DOC” ja ”Bardolino ”Novello DOC ”. Bardolino-viinien sekoitus eli blend on samanlainen kuin Valpolicellan. Pääasiallisesti Bardolino sisältää Corvinaa (ja mahdollisesti Corvinonea), joka voi saavuttaa jopa 95 % sekoituksesta, mutta joka normaalisti on noin 60–70 %. Mukana on usein Rondinellaa 20–30%. Molinara oli aikoinaan pakollinen osa blendiä, mutta vuodesta 2010 lähtien siitä on tullut valinnainen. Muut Veronan maakunnassa sallitut rypäleet voivat saavuttaa 20 % ja enintään 10 % kunkin lajikkeen osalta.

”Bardolino Chiaretto DOC”, jonka nimi viittaa viinin vaaleaan väriin, valmistetaan samoista rypäleistä kuin Bardolino, mutta kuorien rypäleen puristemehu on vain osittain kosketuksessa viinin kanssa värjäten hienovaraisesti viinin. Kyseessä on siis vaaleanpunainen versio Bardolinosta. Vielä muutama vuosi sitten Bardolino Chiaretolle oli ominaista syvän vaaleanpunainen väri ja kevyt koostumus. Vuoden 2014 sadonkorjuusta lähtien tuottajat päättivät tuoda markkinoille viinin, jonka väri oli kirkkaan vaaleanpunainen ja jossa tuoksui enemmän sitrus- ja kukka-aromit, jolloin Chiareton menestystarina oli valmis. Chiaretto onkin esimerkki siitä, miten samasta viinirypäleestä samalla viinialueella on mahdollista valmistaa erityyppistä viiniä, ja halutessa parantaa laatua. Samoin Chiaretto kertoo siitä, miten viinejä tuotetaan markkinoiden ja muoti-ilmiöiden mukaan.

Itselläni ei ollut oikein mitään muistikuvaa Bardolinon viineistä, vaikka aivan varmasti niitä olen Italiassa asuessa maistanut. Iltapäivällä olin varannut viininmaistelun Villa Calicantus viinitilalla https://www.villacalicantus.it/en/wine-tasting-in-bardolino-lake-garda/ . Viinitilan ympäristö vaikutti hyvin maatilamaiselta, mutta lupaavalta. Viininmaisteluun kuului 4 viiniä ja paljon naposteltavaa (leikkeleitä, juustoja jne. eli viinimaistelu käy hyvin myös lounaasta.)

Viinitilan viinit olivat biodynaamisia (organic), ja se tällä kertaa maistui. Nyt täytyy todeta, että monen monta viinitilavierailua ja viininmaistelua on takana, jo ennen kuin aloitin blogin kirjoittamisen, mutta Calicantuksen viinimaistelu on ehdottomasti vaatimattomin mihin olen ikinä osallistunut. Yleensä ainakin yksi tilan viineistä on kiinnostava ja kiitettävä, mutta tällä kertaa viini toisensa jälkeen oli pettymys. Kysehän on tietysti makutottumuksista, mutta itselleni nämä tilan viinit eivät tuottaneet minkäänlaisia elämyksiä. Viinien tuoksut olivat piilossa, viinien makuominaisuudet olivat yksinkertaisia ja lyhytkestoisia. Ei niinkään huonoja viinejä, mutta kenties liian yksioikoisia. En ala edes kuvailemaan viinejä tarkemmin. Kuten arvata saattaa, emme ostaneet tilanviinejä, ensimmäinen kerta sekin.

En kuitenkaan halua parjata viinitilaa liikaa, sillä tilan miljöö oli hyvin viihdyttävä ja ”italialainen”, eli jos haluaa viettää mukavan iltapäivän, kyseinen viinitila on siihen oivallinen paikka, varsinkin jos viineillä ei ole niin väliksi.

Harmittelin kuitenkin, etten päässyt maistelemaan kunnolla Bardolino-alueen viinejä. Matkalla hotellille näin tienvarrella Zenin viinitilan ja sen myymälän, joten päätimme pysähtyä, ja kysyä olisiko mahdollista maistaa viinejä ilman varausta. Ja kyllä, tämä oli enemmän kuin mahdollista. Zenin viinitilan viinimyymälän aula on pienimuotoinen viinimuseo, ja heti sen jälkeen oli vastassa mitä modernein viininmaistelukonsepti, johon minä olen tähän asti törmännyt Italiassa. Meille annettiin kuponki koodiviivalla, ja pieni viinilasi, ja kerrottiin että saisimme maistaa kuutta valitsemaamme viiniä automaateista. Automaattihanasta tuli juuri sopiva tilkka viiniä, ja kuuden viinin kautta syntyi hyvä kokonaiskuva Zeninin viineistä.

Kerrottakoon että Zeni on tunnettu viinintuottaja perhe, joka omistaa viinialueita Bardolinon alueella, mutta myös Custozan, Luganan, Valpolicellan ja Soaven alueella. Tämän vuoksi maistettavana oli näiden eri alueiden viinejä.

Maistoinkin heidän valkoviineistään Luganaa, joka oli perusrehellinen intensiivinen Lugana. En ollut koskaan aikaisemmin kuullutkaan Custoza-viinistä, ( saa nimensä Custozan viininviljely alueesta, kuten Bardolino) josta maiston Vigne Alte-versiota (Vitigne Alte suomeksi tarkoittaa korkealla kasvavat viinirypäleet, ja näin merkityt viinit ovat laadukkaampi kuin ns. ”perus” viinit.) Custoza olikin miellyttyävä yllätys. Zenin Custozan blend sisältää Garganega, Trebbiano, Tocai, Chardonnay ja se oli hyvin aromaattinen tuoksultaan ja suussa raikas, mutta myös selkeän mineraalinen. Maistoin myös Zenin Chiarettoa, joka ei vieläkään tehnyt vaikutusta, mutta sen sijaan Bardolino Vigne Alto teki, joka oli täyteläinen ja harmoninen. Kaikki viinit oli tuotettu rautaisella ammattitaidolla, ja hintalaatusuhde oli erinomainen.

Tietenkään näin toteutettuna viininmaistelu ei ollut elämyksellinen, ja keskittyminen viineihin oli hiukan ylimalkaista, mutta kuitenkin tehokasta. Samassa viinimyymälän yhteydessä lapsille oli oma leikkihuone, ja viinejä myytiin tarjoushinnoittain laatikoissa ja niitä sai ladata isoihin ostoskärryihin.

Koska oman lapsemme olimme jättäneet autoon puhelimen ja koiran kanssa (kuulemma ei kiinnostanut enää viinijutut), jätimme väliin nk. Tuoksu Gallerian, joka on ainutlaatuinen Italiassa, ja missä voi testata hajumuistiaan, (Olin käynyt vastaavanlaisessa Ranskassa). Zenin viinitilalta voi myös varata hienovaraisemman viininmaistelutilaisuuden.

Päätimme vihdoinkin ajaa Torri Del Benacoon, jossa hotellimme sijaitsi. Myös Torri Del Benaco oli meille uusi tuttavuus, ja sen rauhallisuus ja eleganssi lumosi meidät. Hotelimme sijaitsikin aivan järven rannalle, joten sinne ei saanut ajaa autolla, vaan parkkeerasimme automme parkkihalliin, josta meidät vietiin hotellin sähköautolla hotelliin. Hotellin vaihto olikin ollut varsinainen onnenpotku, sillä Hotel del Porto oli samalla moderni, että idyllinen. Huoneemme oli siisti ja iso, ja mikä parasta aamiaisen lisäksi hintaan kuului hiukan yllättäen myös viininmaistelu. Jälleen kerran mietin puolivakavasti, onko kyseessä kohtalo vai mikä?

Maltoimme viipyä hetken huoneessa, kun jo kiiruhdimme ihastelemaan Gardajärveä. Gardajärven yllä oli vaaleansininen utuinen pilviverho, jonnekin oli laskemassa parhaillaan aurinko, ja joutsenet sukivat auringonsäteissä sulkiaan. Tunnelma oli kuin satumaasta, ja kaikki äänetkin tuntuivat ympäriltä vaimenneen.

Lopulta päätimme piipahtaa myös hotellin tarjoamalla viinienmaistelussa. Kyseessä oli aivan hotellin kyljessä sijaitseva Roccolo del Lago-viinitilan viinikauppa. Maistoimme muutamaa tilan viiniä: Custozaa (blendissä mukana tällä kertaa Garganega, Trebbiano Toscano, Tocai Friulano e Cortese), Chiarettoa ja Corvinaa. Myös heidän Custonza vakuutti (voi tietenkin olla uutuuden viehätystäkin), mutta tällä kertaa myös Chiaretto. Corvina oli jo oma lukunsa, sillä sen aromit ja täyteläisyys päihitti päivän muut viinit. Roccolo del Lago- sijaitsee Lazisen yläpuolella ja sen viinit ovat biologisia, eli myös biologiset viinit voivat olla todella hyviä. Viinienmaistelu oli lyhyt ja ytimekäs, ja päätimme ostaa muutaman viinin muistoksi, ja kenties joskus vierailla varsinaisella tilalla.

Näin päivän pääteeksi sattumusten kautta olimme lopulta maistaneet kolmen eri Bardolinon viinitilan viinejä, jotka kaikki olivat hyvin epätyypillisiä ja toistensa vastakohtia. Olin oppinut jonkin verrran alueen viineistä, joskin ne eivät saaneet osaltani täysin innostunutta vastaanottoa. Mutta toisaalta, aina ei voi onnistua ja olla silti onnellinen.

Muistutettakoon että Gardajärven seudun läheltä löytyy myös Valpolicellan phttps://httsviiniitalia.home.blog/2021/11/30/amarone-talvisen-iltapaivan-taydellinen-viini/ ja Franciacortan https://httsviiniitalia.home.blog/2019/09/16/franciacorta-is-the-new-black/ viinialueet, joista olen kirjoittanut myös blogissani, ja jonne on helppo hurauttaa autolla Gardajärveltä.

Kävimme vielä syömässä, ja koska ilta oli paljon lämpimämpi kuin meillä kotona Emilia Romagnassa, saatoimme istua ulkona terassilla. Olimme väsyneitä, joten istuimme lähimpään ravintolaan sen kummempia valitsematta. Palvelu oli loistavaa, mutta mikä yllätti oli ruoka-annosten erillainen taso samassa ravintolassa. Oma pastani oli oikein maistuva, mutta tyttäreni pasta-annos ei maistunut miltään ja mieheni pizza oli välttävä.

Järven viehättävä maisema ja Torri del Benaccon rauhallinen tunnelma olivat todellakin ruokkineet sieluamme, joskin myös viinit. Sen jälkeen palasimme hotellille ja kävimme aikaisin nukkumaan, sillä päivä oli ollut väsyttävä, ja meitä oli odottamassa päivä Gardalandissa.

Kaikkihan varmasti tietävät mikä on Gardaland? No kuka ei tiedä, kerrottakoon että kyseessä on yksi Italian suurimmista huvipuistoista, jonne tulee ihmisiä Saksasta asti. Tämä oli toinen kerta, kun vietin päivän Gardalandissa, ja vaikka en ole huvipuistojen fani (en enää), niin Gardaland on mukava kohde, joka tarjoaa paljon erilaisia laitteita ja teemapuistoja niin isoille kuin pienille lapsille. Varsinkin nyt lokakuussa paikalla ei ollut paljon ihmisiä (jonotusaika alle 1 h vrt. Pariisin EuroDisney 1-2h) ja puistossa oli otettu hienosti haltuun Halloween-teema.

Tapasimme puistossa kummipoikani perheineen ja serkkuineen, ja vietimme hauskan päivän. Minäkin onnistuin välttämään pahimmat laitteet, paitsi viimeisen, jonka luulin olevan lasten vuoristorata, ja sitähän se olikin paitsi liian hurja minulle. No tulihan kiljuttua ja naurettua moniksi kuukausiksi varastoon.

Jälleen kerran suosittelen Gardajärveä ”off season” eli myös syksyllä tai keväällä. Tietysti silloin ei voi taata varmasti auringonpaistetta ja lämpöä, mutta kauneutta ja rentoutumista kuitenkin.

Ja miksei Suomestakin käsin voisi improvisoida joskus; ottaa äkkilähtö Pohjois-Italian Bergamoon (Ryan Air) tai Milanon Malpensaan (Finnair), ja viettää viikonloppu Gardan satumaassa?

tp://(avautuu uuteen välilehteen)

Tässä oma yhteenvetoni Gardasta turistina.

Gardan plussat

+ kauneus

+rauhallisuus

+palvelu joka paikassa loistavaa

+yhteydet

Gardan miinukset

-ei kovin autenttinen /paljon turisteja

-varottava turistiruokaa