Maremma, toscanan viinien amerikka

Tämä kesä on ollut todella kuuma Italiassa, enkä ole jaksanut nauttia merenrannalla loikoilusta montaakaan kertaa. Siksipä olinkin sitä mieltä, että voisimme hyvin viettää yhden päivän viinitiloihin tutustumassa.

Hankimme Toscanan asuntomme aikoinaan, koska viikonlopput vietimme usein Toscanassa, joten oli järkevämpää sijoittaa rahat asuntoon kuin hotelleihin. Toscanan kesäasuntomme yllättävä etu on ollut se, että se sijaitsee kahden tärkeän viinialueiden tuntumassa. Pohjoisemmassa on Bolgherin viinialue, ja etelämmässä Maremman DOC viinialue. Mielestäni kiinnostavin on tällä hetkellä Maremma, jossa olen vieraillut jo kahdesti, ja kirjottanut siitä blogiinikin: https://httsviiniitalia.home.blog/2019/11/03/arkkitehtuurin-ja-viinien-symbioosi/ & https://httsviiniitalia.home.blog/2019/08/04/kerran-lauantai-aamuna/

Maremman viininalueen kiinnostavuus johtuu siitä, että se on innovatiivinen viinialue, jossa viljellään eri viinilajikkeita ja kehittään uusia viinejä. Maremman viinialue erottuu muista Italian viinialueista ilmasto-, maaperä- ja morfologiset ominaisuuksista johtuen. Maremman viinien aromeissa maistuu maaperän rikkaus, samalla kun uudet agronomiset ja viininvalmistustekniikat auttavat valmistamaan korkealaatuisia viinejä.

Alueella viljellään italialaisia viinilajikkeita kuten – Ciliegiolo, Canaiolo nero, Alicante, Sangiovese, Pugnitello, Aleatico, Vermentino, Trebbiano, Ansonica, Malvasia, Grechetto – joihin on 90-luvulta lähtien liittynyt kansainvälisiä lajikkeita, kuten Cabernet Sauvignon, Cabernet franc, Merlot ja Merlot Viognier, Sauvignon, Chardonnay, Petit Verdot. Täten Maremmassa ei viljellä vain tyypilliseen toscanalaiseen tapaan Sangiovesea, vaan Maremmassa pyritään kokeilemaan miten eri blendit ja viinilajikkeet tuottavat alueella, kuten tapahtui aikoinaan Bolgherissa. Tuloksena on ”innovatiivisempi” kattaus Toscanan viinejä, ja Maremmassa tuotetut punaviinit ovat hyvin monimuotoisia rakenteeltaan ja aromeiltaan.

Tällä kertaa olin suunnitellut etukäteen viinitilavierailu päivän. Muutama vuosi sitten olimme puolivahingossa päätyneet etelä-Toscanassa Ammiraglian viinitilalle, jossa olimme maistaneet Alìe roseeviiniä, johon olimme kovasti mieltyneet. Mutta silloin emme olleet tehneet kierrosta tuotantotiloissa. Olin jo aikaisemmin yrittänyt turhaan varata vierailua tilalle, mutta vasta tällä kertaa lauantaina se onnistui. Matkaan lähti jopa tyttäremme, mutta koiran päätin jättää viileään kotiin nukkumaan.

Saavuimme iltapäivällä Ammiraglia-viinitilalle, joka sijaitsee Maremman alueella, tarkemmin Maglianon alueella, Grosseton-kukkuloille. Meri häämötti taivaanrannassa samoin Argentarion niemeke. Jälleen kerran viinitila oli suorastaan majesteettinen, kahden kuuluisan arkkitehdin Piero Sartogon ja Nathalie Grenon suunnittelema. Ammiraglia tarkoittaa lippulaivaa, ja viinitilan muoto olikin laivamainen, mutta joka sulautui ympäröivään luontoon täydellisesti. Viinitila oli myös suunniteltu siten, että viinien valmistus oli tuotantotiloissa mahdollisimman toimivaa.

Ammiraglia-viinitila oli yksi Italian kuuluisan aatelisen toscanalaisen viinisuvun Frescobaldien tiloista. Frescobaldin perheen historia alkaa yli tuhat vuotta sitten ja liittyy läheisesti Toscanan historiaan. Frescobaldit olivat tunnettuja ja vaikutusvaltaisia jo keskiajalla, jolloin he toimivat Firenzessä pankkiireina. Renessanssin kukoistaessa, heistä tuli Firenzen tärkeiden taiteilijoiden suojelijoita, ja rahoittivat Santa Trinitàn sillan ja Santo Spiriton basilikan rakentamisen. Viinin viljelijöiksi Frescobaldit alkoivat 1800-luvun lopulla viljellen silloin alueelle tuntemattomia rypälelajikkeita, kuten Carbernet Sauvignonia, Merlotia, Pinot Neroa ja Chardonnayta. 1900-luvulla Frescobaldit jatkoivat viininviljelyn kehittämistä Toscanassa antaen tärkeän panoksen Toscanan nostamisessa arvostetuksi viininviljelyalueeksi.

Nykyään Frescobaldin suku omistaa 1200 hehtaaria viinitarhoja, ja kahdeksan kuuluisaa viinitilaa Toscanassa Ammiralgian lisäksi: Castello Pomino (Pomino), Castello Nipozzano (Nipozzano), Tenuta Perano (Gaiole in Chianti), Tenuta Castiglioni (Montespertoli), Tenuta CastelGiocondo (Montalcino), Tenuta Flagship (Magliano Toscanassa), Remole (Sieci) ja Gorgona. He ovat valinneet huolella viinialueet tuottaakseen mahdollisimman laadukkaita viinejä. Samoin viinitilat sijaitsevat usein muinaisten linnojen ympärillä. Tilat eroavat toisistaan maaperän, ympäristön ja historian osalta, mikä antaa viineille oman ominaislaatunsa, ja Frescobaldien tavoitteena onkin vahvistaa kunkin viinitilan viinien ainutlaatuisuutta suosien Toscanan monimuotoisuutta ekologisesti kestävän maanviljelyn avulla. Lisäksi Frescobaldin suvun tavoite on ollut tehdä viineistä olennainen osa Toscanan kulttuurista, kuten taiteesta.

Ammiraglian tilan aulassa oli kuva Frescobaldien suvun jäsenistä.

Kun viinitilavierailu oli alkamassa huomasin, ettemme oikein sulautuneet joukkoon. Muut olivat parikymppisiä nuoria, jotka olivat pukeutuneet valkoisiin tai vain muuten muodikkaasti. Mitä ilmeisemmin Ammiraglian viinitila oli trendikäs paikka, jossa viettää lauantai-iltapäivä tyttöystävän kanssa. Toista se oli meidän nuoruudessamme, jolloin viinienmaistelu ja viinitilat olivat vanhojen kultivoituneiden herrojen harrastus.

Viinitilavierailu oli järjestetty erinomaisesti. Oppaamme kertoi meille viinitilan historiaa, viineistä ja johdatti meidät viinitilantuotantotilojen. Yleensä minulla tulee jokin kysymys mieleeni, mutta tällä kertaa opas kertoi kaiken niin kaikenkattavasti, että nyökyttelin vain hänelle tyytyväisenä.

Viinikellarin katto oli suunniteltu muistuttamaan meren aaltoja. Tosin värimaailma oli muutettu myöhemmin sinisestä lämpimämmäksi.

Tämän jälkeen viinin maistelu oli järjestetty ravintolamaisessa tilassa, ja jokainen ryhmä istahti omaan pöytäänsä. Meidän pöytämme oli kyllä jo jossain määrin varattu, sillä alla loikoili viinitilan koira Filomena. Kissojakin näkyi vähän siellä täällä ulkona. Olin vielä vaakuuttuneempi, että olin tehnyt hyvin jättäessäni koirani kotiin, sillä muuten viinitilalla olisi ollut villinlännen tunnnelma koirani Ulissen jahdatessa kissoja ja vaatiessa Filomenaa leikkimään kanssaa. Filomenaa kiinnosti lähinnä ruan kerjuu.

Viinimaisteluun kuului oikein monipuolinen ja täyttävä aperatiivi-lautanen. Onneksi tyttäremme oli auttamassa meitä, sillä yksin en olisi jaksanut syödä kaikkea. Viinitilan opas kertoi ja kuvaili meille viinit, ja sitten saimme rauhassa maistella viinejä.

Maistoimme siis tilan valkoviiniä Masso Vivo ( Vermentino), roseeviiniä Alìe (vermentino, syrah) tilan toista roseeviiniä Aurea Gran Rosee ( vermentino, syrah, kypsytetään tammitynnyreissä) ja Morellino Scansano.

Näistä tunsimme siis etukäteen Alìe roseeviinin, joka edelleen oli ihastuttava. Tuoksuiltaan se on hämmästyttävän monipuolinen, siinä on greippiä, mandariinia, ja trooppisia hedelmiä ja värikkäitäkukkasia. Viinin maku päättäväinen, mutta samalla rosee viineille tyypillisen hempeä. Mineraalisuus ja pitkäkestoisuus ovat tämän viinin parhaita luonteenominaisuuksia.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että viime vuosina roseeviinistä, kuten kuohuviinin tuottaminen shampanjametodilla, on tullut varsinainen muoti-ilmiö. Ammiraglia aloitti kuitenkin Alìe roseeviinin tuotannon aikaisemmin kuin muut, ja onkin keskittynyt lähinnä sen tuotantoon, koska se on menestynyt hyvin. Eikä ihme, sillä valitettavan usein roseeviineissä väri on kaunis, mutta tuoksut ja maku ovat vaatimattomia ollen lähinnä kaupallinentuotos. Alìe sen on sijaan laadukas viini, roseeviiniksi

Muut viinit olivatkin uusia ja tuttavuuksia. Vermentino oli yllättävän pehmeä, vaikka kuitenkin tyypillisesti vermentinolle raikas ja mineraalinen, mutta ei yhtään liian agressiivinen. Aurea Gran Rosè ei sen sijaan muistuttanut niinkään roseeviineiä väriltään tai aromeiltaan, vaan valkoviiniä, jossa oli aistittavissa tammitynnyrin vivahde. Tilan Morellino Scansano Santa Maria ( viiniä ei löydy tosin heidän websivulta) oli puolestaan hyvin hienostunut ja pehmeä punaviini, jossa tuoksumaailma oli yllättävän mausteinen ja karamellinen jopa.

Kaiken kaikkiaan viinimaistelu tilaisuus oli oikein rentouttava ja hyvin järjestetty. Ostimme mukaamme Alìe-roseeviiniä, kun sitä varten olimme sinne tulleet, ja muutaman muun viinin, ja lähdimme kohti seuraavaa kohdettamme.

Seuraavan viinitilavierailun olin varannut lähinnä siksi, että se sattui sijaitsemaan kotimatkamme varrella. Kyseessä oli Fertuna-viinitila, joka sijaitsi lähempänä merenrantaa Gavorrano Maremmassa. Kun käännyimme alueelle, olimme yllättyneitä, miten vihreää alueella oli. Grosseton ympäristö, vaikka kyseessä oli kukkulat, hohti kuivuudesta keltaisena, kun täällä sen sijaan meren läheisyys auttoi kukkulat viheröimään.

En todellakaan ollut koskaan kuullut tilan viineistä, joten olin yllättynyt löytäessäni niin modernin ja tyylikkään viinitilan. Syy selvisikin jutellessani viinitilan oppaan kanssa. Viinitila oli osa suurta viinien ja alkoholien logistiikkakonsernia, Gruppo Meregallia, joka oli ostanut yrityksen aatelissuvulta Rivellata muutama vuosi takaperin. Rivellan perhe tosin jatkoi edelleen viinitilan johdossa. Gruppo Meregalli onkin menestynyt erinomaisesti myös Covid-vuosina ja ostanut lisää viinitiloja. Kuten Frescobaldin tapauksessa, myös Fertunan viinitila kertoi siitä, miten viininviljely on myös tuottavaa liiketoimintaa, jolla voidaan luoda suuria pääomia.

Viinitilavierailulla olimme ainoat osallistujat, joten se oli hyvin epävirallinen, ja opas teki kierroksen lähinnä tyttäremme ehdoilla, kertoillen hänelle kiinnostavia asioita. Sinänsä viinitila ei yllättänyt, vaan oli esimerkki nykyaikaisesta modernista viinintuotannosta, jossa käytettiin kaikkein viimeisintä tekniikkaa ja tuotantolaitteita. Ainoa asia mikä oli minulle uutta, oli nähdä miten halli, missä viinit lepäsivät tynnyreissään kosteutettiin aika-ajoin kostealla sumusuihkulla. Tämä johtui siitä, että kyseessä ei ollut maanalainen kellari, missä tynnyrit olisivat saaneet kosteutta luonnollisesti, vaan varastorakennuksen yksi osa.

Viinin maistelu oli järjestetty tilan loungessa, joka oli erittäin tyylikäs ja rento.

Tilan viineistä maistoimme useaa viiniä. Heidän vermentino-valkoviininsä ja roseeviininänsä olivat aika lailla tavanomaisia, hyvin tuotettuja mutta eivät erityisemmin erotuneet laadullisesti. Sen sijaan itselle uusi tuttavuus oli heidän Groppello Alto valkoviini, joka saatiin Sangiovese (punaviinirypäle) vinificato in bianco, ( eli viinin mehu puristettiin rypäleestä, jonka jälkeen se ei levännyt viinirypäleiden kuorien kanssa imemässä väriä ja tanniineja tai muita punaviinille tyypillisiä aromeja). Groppello Alto olikin hyvin elegantti ja harmoninen, pehmeä mutta luonteikkaan mineraalininen valkoviini.

Maistoimme lisäksi kahta punaviiniä. Toinen oli Cabermet Savignon 100% nimeltään lodai DOC. Viini ei kypsynyt tynnyrissä, joten se oli yksinkertainen, mutta kuitenkin täyteläinen viini, jonka raikkaus ja tanniinit olivat hyvin tasapainossa. Jälleen kerran minut yllätti tilan Merlot-viini nimeltään Messiio DOC, joka oli suorastaan herkullinen. Viini oli hyvin täyteläinen ja monimuotoinen niin tuoksuiltaan, että aromeiltaan. Olin todella yllättynyt, miten tässä Merlotissa oli suorastaan luonnetta ja rakenteen vahvuutta. Alan uskoa, että Merlot on viinirypäle, joka tuo esille alueen maaperän ja ilmaston ominaisuudet tarjoillen sen aromeissaan. Siksi mitä monipuolisempi ja rikkaampi maasto ja ilmasto, sitä parempi Merlot.

Muutama viinipullo lähti myös täältä matkaan. Olimme varanneet viinitilan ravintolasta illallisen, joka oli gourmet tyyppinen. Ravintolasss huomasimme olevamme hienostoväen keskuudessa. Ravintolaan virtasi ihmisiä iltapuvuissa ja näyttävissä koruissa, ja selvästi ravintola oli näyttäymispaikka. Hiukan sitä ihmettelimme, että miten he olivat tänne eksyneet, mutta sitten muistin lähellä sijaitsevan Punta Alan, sekä Scarlinon venesatamat, jotka molemmat ovat raharikkaiden suosiossa ja täynnä mitä upeimpia veneitä.

Ravintola olikin hintava, mutta ruoka oikein herkullista. Illallisen jälkeen ajoimme kotiin vaaleanpunaisessa auringonlaskun väreissä ja olimme kaikki tyytyväisiä. Kotona meitä odotti levännyt koira, jonka vaati päästä lenkille.

Olen miettinyt mitä kyseiset viinitilat opettivat minulle. Ainakin ne syvensivät Maremman viinialueen tuntemusta. Kun ottaa huomioon, että kaksi viinitilaa, joihin olimme tutustuneet aikaisemmin, olivat myös suurten investointien luomia, ja joiden takana oli kuuluisia ja tunnettuja viinintuottajia, mieleeni tuleekin verrata Maremman DOC viinialuetta Amerikkaan. Tämä siksi, että Maremmassa suuret viinintuottajat ovat ostaneet suuria maa-aluieta ja kilpailevat, kuten uudisraivaajat Amerikassa aikoinaan, kuka heistä onnistuu hyödyntämään maaperää ja ilmastoa parhaisten. Toki Maremmassa on aikaisemmin viljelty viiniä, mutta hyvin vaatimattomassa mittakaavassa, ja eivätkä viinit ole kovin tunnettuja.

Amerikan vertaus pätee myös siinä suhteessa, että Maremmassa on tehty suuria rahallisia investointeja. Raha ja liiketaloudellinen ajattelu eivät ole missään nimessä huono asia viinientuotannossa, sillä silloin voidaan investoida viimeisempään teknologiaan, sekä tehdä viininviljelyssä ja valmistuksessa kokeiluja ottaen harkittuja riskejä, ja siten uudistaa ja innovoida viinejä. Tällöin menetetään tosin tietty henkilökohtainen rakkaus ja lämpö viinien valmistukseen, joka välittyy viineistä. Kyllähän kaikki tietävät, että pienleipomon leipä maistuu paremmalta kuin suurleipomon.

Pientilalliset tekevät usein laadukkaiden viiniensä eteen suuria uhrauksia ilman suurta taloudellista menestyvät, joka tosin näkyy sitten viinien hinnoissa. Sen sijaan molempien viinitilojen Ammiraglian ja Fertunan viinit olivat edullisia huomioon ottaen viinien laadun, mikä selittynee sillä, että tilojen tuotantomäärät olivat huomattavat. Tämän kesän kuivuus saattaa tosin vähentää viinilajikkeiden tuottavuutta, kuten on tapahtumassa kaikille maataloustuotteille, joten myös viinien hinnat saattavat nousta.

Kaiken kaikkiaan suosittelen Maremman ja Grosseton seutua. Siellä näyttelee pääosaa luonto, jossa voi pyöräillä tai harrastaa pitkiä kävelyretkiä. Meri on kauniin turkoosi ja rannat valkoisesta hiekasta loistavia. Alueella sijaitseva Castiglione della Pescaian-kaupunki ja Argentarion niemeke ovat myös kuuluisia kauneudestaan. Myös Punta Ala ja Capalbio ovat oivalsia rantoja pulahtaa mereen.

Me vielä varmasti palaamme uudestaan monen moneen kertaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.