Viinejä ja sitruunoita Sorrentossa

Pääsiäisen pyhiksi päätimme lomailla Napolissa, tai tarkemmin Sorrentossa. Itsellä olikin jo pieni ikävä Vesuviuksen juurelle, ja pieni irtiotto kaikesta oli tarpeen. Niinpä pakkasimme automme matkalaukuilla, lapsella ja koiralla, ja lähdimme ajamaan aamuvarhain kohti Napolia ja Sorrentoa.

Saavuimme aurinkoiseen Sorrentoon seitsemän tunnin ajomatkan jälkeen. Minulla oli heti tunne, että saavuin kotiin Välimeren välkkyessä kaukana ja vilkkaan liikenteen kiemurrellessa ympärillä. Olin varannut meille huoneen B&B:n Villa Marescasta (https://www.villamaresca.com/) Piano di Sorrentosta. Se sijaitsi hiukan ylempänä vuoristoa keskellä sitruunapuutarhoja, ja sen sisälläkin sijaitsi soma oma sitruuna-appelsiinipuutarha.

Suosittelen lämpimästi Villa Marescaa, sillä aamupala oli erittäen hyvä ja omistajat olivat hyvin ystävällisiä ja avuliaita neuvomaan mitä kaikkea oli mahdollista tehdä Sorrentossa.

Sitruunat ovatkin hallitseva elementti Sorrentossa, ja monia viiniviljelmiä ei näy maisemassa. Sorrenton niemimaa on kuuluisampi Limoncellosta, sitruunankuorista tehdystä likööristä, kuin varsinaisesti viineistään. Mutta kun keskustelimme B&Bn omistajan kanssa, mitä kaikkea voisimme tehdä lomallamme, en malttanut olla kysymättä oliko lähistöllä viinitilaa, vaikka viinitilalla vierailu ei ollut minulla varsinaisesti suunnitelmissa. Pahoista tavoista on kai huono päästä eroon. Ja kuinkas sattuikaan, aivan lähistöllä sijaitsi viinitila nimeltään Stinca Cantine.

Sorrenton niemimaalla viininvalmistusta on harjoitettu jo antiikin aikana, aina ensimmäisestä Kreikan kolonisaatiosta 700 vuotta eKr. alkaen, jolloin Sorrento oli tärkeä kauppapaikka. Maantieteellisesti alue sijaitsee Napolinlahden sinisten vesien ja niemimaan selkärangan muodostavan vuorenharjanteen välissä. Suurin korkeus on 550 metriä Sorrenton yläpuolella, jonka takana on Amalfin rannikko. Alueen topografialle on ominaista vuoristoisten kohokuvioiden esiintyminen jopa rannikon läheisyydessä. Niemimaan korkeuksissa sijaitsee sen sijaan lähteitä, mikä johtuu monimutkaisista geofysikaalisista syistä. Alueella vallitsee klassillinen Etelä-Italian leuto ilmasto meren läsnäolon ansioista.

Campanian maakunnan viinialueet
Sorrenton niemimaan DOC

Totta puhuen Sorrenton viinit eivät ole kovin kuuluisia, ja aikaisemmin alueet, joissa on viljelty viiniä, ovat nyt viiniköynnöksien sijaan omistettu sitruunapuiden viljelylle. Mutta lainsäädännössä on  kuitenkin määritelty Penisola Sorrenton DOC viinialue. DOC- merkintä, eli  Denominazioni di Origine Controllata,  käytetään enologiassa osoittamaan ja sertifioimaan laatuviiniä, jonka ominaisuudet johtuvat tuotantoalueen erityispiirteistä, kuten esimerkiksi maan ja ilmaston tai rypälelajikkeiden ominaisuuksista. Tämä tunnustus myönnetään yleensä pienille tai keskisuurille viinien tuotantoalueille.

Penisola Sorrentinan DOC viinialue sisältää Sorrenton kunnan ja sitä ympäröivän rannikkoalueen ns. Costa d’Amalfin. Sorrenton lisäksi, viinialueet sijaitsevat Gragnano ja Letteressa, joiden alueiden viineissä on myös maininta DOC Penisola Sorrentina. Alueen tyypillisin viini on kuohuviini, joka valmistetaan klassisista Campanian viiniköynnöksistä Piedirosso, Sciascinoso ja Aglianico.

Koska en ollut suunnitellut laisinkaan viinitilavierailua, niin en tiennyt edes mitä odottaa Stinca Cantine-viinitilalta. (https://www.cantinestinca.it/default.asp) Kyseessä olikin vaatimaton viinitila, mutta meidät otettiin ystävällisesti vastaan ja esiteltiin tuotantotilat. Koska viiniviljelmät eivät sijainneet lähistöllä, vaan he viljelivät viiniä toisaalla ja ostivat viinirypäleensä jopa Beneventosta asti, omistaja esitteli meille upean sitruunatarhansa.

Tilalla valmistettiin kuitenkin useaan viiniä, joita saimme maistaa. Valkoviineistä maistoimme heidän Aironebianco, Falanghina ja Jeranto bianco DOC. Aironebianco valmistettiin Malvasiasta e Trebbianosta, ja vaikka viini oli hapokas ja luonnollisen makuinen, se oli kuitenkin mielestäni liian pelkistetty. Sen sijaan Falanghina IGT ja Jeranto DOC olivat monipuolisempia aromeiltaan ja suussa pitkäkestoisempia.

Falanghina IGT on yksi yleisemmistä viinirypäleistä, joita viljellään Napolin alueella eli Campanian-maakunnassa. Tilan Falanghinan viinirypäleet kerättiin Beneventon alueelta. Tämän vuoksi viini luokiteltiin IGT viiniksi. IGT eli Indicazione Geografica Tipica, tarkoittaa että viini on tuotettu tietyllä maantieteellisellä alueella. Yleensä tähän luokkaan kuuluvat viinit, jotka on tuotettu erittäin suurilla alueilla. Kuten tässä tapauksessa viinirypäleet kasvoivat Beneventon kunnassa, joka kuuluu Campanian maakuntaan, mutta viini valmistettiin Sorrenton alueella.

Tilan Falanghina IGT oli falanghinalle tyypillisesti hyvin hapokas, sitruunainen ja mutta samalla lämmin valkoviini. Sen sijaan Jeranto DOC oli ns. blend viini, joka valmistettiin kahdesta Sorrenton alueella kasvavasta viinirypäleestä (70% Falanghina- ja, 30% Greco), jonka vuoksi viini oli laatuluokituksiltaan DOC. Jeranto oli tuoksuiltaan sitruunainen, jopa greipin tuoksuinen, mutta josta löytyi myös aprikoosia. Maultaan se oli sitruunaisen hapokas mutta myös siitä löytyi pehmeyttä ja mineraalisuutta. Maistoimme myös heidän Rosato roséviiniä, joka oli miellyttävä ja jossa tanniinit muistuttivat kaukaisesti olemassa olostaan.

Punaviineistä maistoimme ensimmäiseksi tilan Jeranto Rosso DOC, Jeranto punaviiniä, jonka viinirypäleet Piedirosso ja Aglianico oli kerätty Sorrenton alueella. Viini oli samalla hapokas että lämmin. Taustalla pehmeät tanniinit antoivat viinille rakennetta. Maistoimme myös tilan 100% Piedirossoa, mutta koska itselleni Piedirosso-rypäle on vaikea, kirpeytensä ja tahmeutensa vuoksi, en ihastunut viiniin. Piedirosso sopii kyllä tiettyjen ruokien kanssa, kuten esim. pizzan kanssa, koska se puhdistaa suun rasvaisuutta, mutta muuten Piedirosso ei ole oman makumieltymysteni mukainen. Lopuksi maistoimme vielä 100% Aglianicoa, jonka senkin rypäleet olivat Benventosta kotoisin. Viini oli suussa klassillinen Aglianico, täyteläinen ja mausteinen.

Tämän jälkeen suuntasimme Piano di Sorrenton rannalle, jonne täytyi ottaa hissi koska se sijaitsi jyrkkien kallioiden sylissä. Päädyimme syömään pimenevässä illassa merenrannalla merenantimia Vesuviuksen varjossa. Loma alkoi tuntumaan lomalta.

Seuraavina päivinä vietimme aikaa Sorrentossa ja kävimme myös tervehtimässä ystäviä Napolissa. Sorrento on muuttunut paljon näinä vuosikymmeninä joina minä olen sen tuntenut, ja parempaan suuntaan. Sorrentoon on syntynyt uusia kävelykatuja, sekä kahvilat, ravintolat ja turistiliikkeet ovat lisääntyneet. Myös palvelu on parantunut huomattavasti. Vihdoinkin Sorrentossa oli ymmärretty miten turisteja kohdallaan. Hymyillen ja hauskaa pitäen. Ei ihme siis jos Sorrentossa näkyi turisteja myös paljon enemmän kuin aikaisemmin.  

Nautimme kauniista maisemista, shoppailusta ja Sorrenton herkuista kuten kuuluisasta jäätelöstä. (Primavera- jäätelöbaarista löytyy mitä erikoisempia jäätelöiden makuja) Valitettavasti ilma kylmeni pääsiäispäivää kohden, mutta silti ilmasto oli merellisen raikas ja turistit nauttivat olostaan.

Maanantaiksi, viimeiseksi lomapäiväksi, meillä oli sitten varattuna toinen viinitilavierailu. Haluan kuitenkin korostaa, että tämä tapahtui yksinomaan mieheni aloitteesta. Sorrenton tunnetuin viinien valmistaja on Marisa Cuomo (https://www.marisacuomo.com/ ), jonka viinit ovat saaneet kansainvälisiä palkintoja ja heidän viininsä ovat kuuluisia Italiassa. Ilmeisesti vierailu Marisa Cuomon viinitilalla oli mieheni salainen haave, jonka hän halusi toteuttaa. Minä en voinut tietenkään vastustaa tämän haaveen toteutumista! Marisa Cuomon viinitila ei itse järjestänyt viininmaistelua, vaan oli delegoinut sen läheiselle ravintolalle. Kyseinen ravintola tarjosi menuun, jossa yhdistyi Marisa Cuomon viinit ja ravintolan annokset, joten mieheni varasi meille lounaan viineineen kyseisestä ravintolasta. Teinillemme oli tietenkin aivan oma menuunsa.

Lähdimmekin ajamaan Amalfin rannikkoa aamusta ihaillen upeita maisemia. Meri, jota jyrkkärannikko vartioi, kimalsi kaukana, ja aika ajoin pienet kylät koristelivat vuorten seinämiä.

Kyseessä oli nk. Pasquetta, toinen pääsäispäivä, jolloin italialaiset perinteisesti lähtevät kevään ensimmäiselle ”retkelle”, joten liikennettä oli paljon, ja päätimme unohtaa suunnitelmamme pysähtyä Positanossa.

Myös koiramme Ulisse ihastui maisemiin.

Onnistuimme kuitenkin pysähtymään Amalfin kylässä, ja nauttimaan aperitiivit Duomon edessä. Olin ihmeissäni, miten myös Amalfi oli muuttunut viime kerrasta. Kaupungissa vilisi lukuisia turisteja ja ravintoloita, ja kauppoja oli avattu joka kulmaan. Amalfin entisestä rauhallisesta tunnelmasta ei ollut tietoakaan. Olin tietenkin iloinen, että turismi oli löytänyt Amalfin rannikolle tuoden alueelle työpaikkoja. Toisaalta kuitenkin Amalfin rannikko alkoi muistuttaa Liguarian rannikkoa, jossa liikenne ja jonot hermostuttivat.

Amalfin jälkeen kipusimme autolla kiemurtelevaa vuoristotietä, ja saavuimme Furroren kylään, missä sijaitsi Marisa Cuomon viinitila, tai paremminkin luola, sillä Marisa Cuomon viinit valmistettiin vuorenseinämään kaivetussa suuressa luolassa, ja ahtaampia viinintuotantotiloja en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Opas esitteli meille myös kauniin kellarin, missä viinit kypsyivät tynnyreissään.

Meille näytettiin myös miten tilan vanhat viiniköynnökset kasvoivat vuoren rinteillä ja jopa kivimuurien läpi. Marisa Cuomon viinitarhat sijaitsevat korkeilla kallioilla, joista on näkymät Amalfin lahdelle. Näin viiniköynnökset olivat alttiina auringon sekä merituulien ja tuoksujen maagiselle vaikutukselle.

Marina Cuomon viinienviljelyä kutsutaan ns. viticultura eroica eli sankariviininviljelyksi, koska viiniviljelmät kasvavat äärimmäisissä olosuhteissa jyrkillä vuoren rinteillä. Tämä vaikeuttaa huomattavasti mm. sadonkorjuuta. Yleensä tämän tyyppisen viininviljelyn alueet ovat pieniä, mutta niistä saatu viini on erittäin laadukasta. Näin myös ensikertaa miten, vanhat viiniköynnökset kasvoivat ja levittäytyivät puutolppien päälle. Viiniköynnösten lehdistön kasvaessa viinirypäleet jäivät maaston ja lehtien väliin, ja viiniköynnösten lehdet suojasivat viinejä liialta auringolta. Samalla syntyi hyödyllinen mikroilmasto ja viinirypäleet nauttivat kosteudesta kuumasta ilmastosta huolimatta, mikä puolestaan synnytti viinirypäleiden monipuoliset aromit. Puhumattakaan lämpötilan vaihtelun merkityksestä viinirypäleiden aromeille.

Seuraavaksi meillä oli vuorossa lounas, johon oli siis yhdistetty kolme Marisa Cuomon viiniä. Ensimmäinen oli roséviini Costa d’Amalfi Rosata, joka tarjoiltiin alkupalan kanssa. Roséviini monimuotoinen niin aromeiltaan ja maultaan (50% Piedirosso, 50% Aglianico.) Toiseksi pastan kanssa meille tarjoiltiin Costa d’Amalfi Bianco ( Falanghina 60% Biancolella 40%), joka väriltään oli sitruunaisen keltainen, tuoksultaan yrttinen ja sitrushedelmäinen, ja maultaan tasapainoinen ja täyteläinen.  Kolmanneksi pääruuan seuraksi tarjottiin puolestaan Furore Bianco Fiorduva, joka on valmistettu harvinaisista paikallisista viinirypäleistä (Fenile 30%, Ginestra 30%, Ripoli 40%) ja kypsyi myös tammitynnyrissä. Viini oli tyylikäs ja monimuotoinen, jonka aromeista löytyi niin yrttejä, sitrushedelmiä kuin eksoottisia hedelmiä, ja oli suussa täyteläinen, hapokas, pehmeä, mineraalinen. Vaikka mielestäni viini oli erinomainen, kritisoin mielessäni sitä, että meille tarjoiltiin viinistä vuoden 2020 vuosikertaa, josta maistui vielä tammitynnyrin karvaus.

Kaiken kaikkiaan mielestäni viinit olivat loistavia, maineensa veroisia, mutta niiden yhdistäminen ruokiin ei ollut kaikkein onnistunein. Esimerkiksi Costa d´Amalfin tarjoileminen pastan kanssa, jossa kapriksien maku oli voimallisesti esillä, ei sopinut yhteen viinin kanssa, vaan korosti viinin hapokkuutta ja mineraalisuutta liikaa tehden siitä lähes kirpeän. Lisäksi täytyy moittia myös hintaa. Ravintola oli aivan upealla näköalapaikalla, mutta silti lounas yhdistettynä viineihin oli mielestämme ylihinnoiteltu. Marisa Cuomo tarjoaa myös mahdollisuuden maistaa viinejä toisessa ravintolassa, eli kannattaa tiedustella eri vaihtoehtoja, jos on kìinnostunut tutustumaan heidän viineihinsä.

Sorrenton ja Amalfin rannikolla on myös toki myös muita viinitiloja. Tässä muutama turistisivun linkki, jotka tarjoavat erilaisia retkiä ja palveluita. Muutamat järjestävät myös retkiä alueen viinitiloille ja viininmaistelutilaisuuksia.

https://www.enjoythecoast.it/en/

https://winetastingsorrento.com/

Lomamme alkoi olla ohi ja paratiisimaisemista oli aika palata kotiin mukana muistoja ja muutama viinipullo. Mukaan lähti mukaan myös Sorrenton sitruunoita, sillä ajattelin pitkästä aikaa tehdä itse Limoncello-likööriä appiukon ohjeella. Näillä eväillä voin muistella kauniita maisemia myös kaukana Napolin lahdeltakin. Kotimatka vei ruuhkassa ennätykselliset 11 tuntia. Kaksi viimeistä pääsiäistä italialaiset ovat olleet karanteenissa kotona, joten edes kallis bensan hinta ei vaikuttanut haluun lomailla pääsiäisenä. Meidät mukaan lukien.

Haluan antaa tässä epätyypillisesti muutamia ruusuja ja risuja.

Ruusuja: Sorrento ja Amalfin rannikko on ehdottomasti yksin Euroopan kauneimmista alueista. Ruoka on hyvää ja turisteja palvellaan hyvin. Mielestäni elämän yksi must-lomakohde.

Risuja: Hinnat ovat nousseet huomattavasti. Niin kauan kuin itse muistan Etelä-Italia on ollut halvempi kuin Pohjois- Italia, mutta ei tällä kertaa. En osaa sanoa koskeeko tämä nyt ainoastaan Sorrentoa ja Amalfin rannikkoa. Luultavasti sama hintojen nousu koskee koko Italiaa, sillä juuri luin, että hinnat ovat nousseet 15% Italian turistikohteissa Ukrainan sodan vuoksi. Kannattaa siis miettiä asunnonvuokraamista Italiassa, jolloin voi valmistaa aterioita kotona. Samoin kannattaa miettiä minne istahtaa juomaan capuccinonsa tai nauttimaan aperativon, sillä maisemanäkymästä veloitetaan enemmän.

Amalfin rannikko sopii hyvin vaellusta harrastaville, sille kylistä toiseen on useita upeita vaellusreittejä. (https://www.trekkingamalficoast.com/en/walking-hiking/)

Vinkki vielä miten matkustaa Napoliin. Sorrentoon pääsee lentämällä Roomaan, josta voi matkustaa nopeasti junalla Napoliin. (https://www.trenitalia.com/it.html) Myös Ryanairilla voi lentää Milano Bergamon kautta Napoliin. (Voi kyllä joutua yöpymään yön yli lentokentän läheisyydessä). Napolin junaasemalta lähtee paikallisjuna Circumvesuviana (https://www.sorrentoinsider.com/it/orari-vesuviana-napoli-sorrento Pompein kautta Sorrentoon.) En suosittele vuokraamaan autoa, sillä ajaminen voi olla stressaavaa. Kylien välillä liikkuvat eri linja-autot/laiva-veneyhteydet. Sorrentosta pääsee myös lautalla Caprille ja Ischialle.

Suosittelen lisäksi kevättä ja syksyä Sorrenton tai Costa d’Amalfin loman ajankohdaksi. Tuolloin ilmasto on miellyttävä, turistimäärä vähäisempi ja sitruunapuut täynnä hedelmiä.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.