Chiantin kukkulalla

Olen horoskoopiltani vaaka ja kieltämättä tyypillinen sellainen. Minun on vaikea tehdä päätöksiä, ja mieluimmin suunnittelen kaiken aina viimetipassa, ja inspiroidun hetkestä ja tunnelmasta. Mielestäni olen kuitenkin pakotettu elämään siten, koska elämä järjestää usein viimehetken yllätyksiä. ( Olen kyllä tietoinen, että kysymyksessä on jokin asteinen itsesuggestio 😉 ) Jokatapauksessa jälleen kerran tänä viikonloppuna suunnitelmat muuttuivat hetkessä. Mieheni piti vierailla Napolissa vanhemmillaan ja minun piti viettää rauhallinen viikonloppu tyttäreni kanssa kotosalla. Maanantaina olin menossa yksin Toscanassa sijaitsevalle silmäklinikalle silmäleikkaukseni jälkitarkastukseen. Mutta sitten mieheni reissu Napoliin peruuntui, ja päätimme lähteä Toscanan kotiin, ja paluumatkalla poiketa leikkauksen jälkitarkastuksessa.

Toscanassa olikin jo syksyistä, mutta silti miellyttävän lämmintä. Kävimme koiran kanssa rannalla kävelyllä ja mieheni teki ruokaa merenantimista. Maanantai aamuna lähdimme kohti Poggibonsia, jossa silmäklinikka sijaitsee. Koska kärsin huonoa omatuntoa siitä, että tyttäreni menetti yhden koulupäivän, kävimme matkalla Sienassa, missä hän sai pienen historianoppitunnin. Sienassa keskiaika on vieläkin hyvin käsinkosketeltavaa ja varsinkin Sienan Duomo on yksi Italian upeimmista kirkoista, oikea aikamatka menneisyyteen. Sen jälkeen ajoimme silmäklinikalle, missä jälkitarkastus sujui yhtä hyvin kuten koko leikkaus.

Mutta mennäänpä varsinaiseen asiaan. Viikonlopun suunnitelmien muutos oli lopulta myös onnekas sattuma. Olin jo pitkään halunnut käydä Toscanassa viinitilalla, jonka tiesin suomalaisen Sari Koposen perheen pitämäksi, ja vihdoinkin onnistuin tekemään treffit Sarin kanssa.Sarin viinitila sijaitsi Chiantin alueella, lähellä Firenzeä kauniilla kukkula.

Aluksi jonkin verran Chiantista, joka on eräs Italian tunnetuimmista viineistä. Chianti-nimen alkuperästä on olemassa monta eri versiota.  Erään version mukaan se on peräisin etruskien sanasta clante eli vesi, jota alueella oli paljon.  Chiantin maaperä onkin ollut vaurauden ja hedelmällisyyden kehto, samoin alueen leuto ilmasto ja rehevä kasvillisuus ovat mahdollistivat sen, että etruskit luopuivat paimentamisesta omistautuakseen maataloudelle. Jo heidän aikanaan alkoi viiniköynnösten viljely alueella. Etruskeja seurasivat roomalaiset, jotka antoivat suuren sysäyksen maanviljelylle aloittaen erityisesti oliivipuun viljelyn. Rooman imperiumin loputtua Chiantin alue koki vuosisatojen ajan turvattomuutta, rikollisuutta, sotia ja nälänhätiä.  Kuitenkin viininviljely jatkui benediktiinimunkkien ansiosta.

Ensimmäiset asiakirjat, joissa nimi Chianti esiintyy viinintuotantoalueena, ovat peräisin ennen 1000-lukua. Termi ”Chianti” esiintyy ensimmäistä kertaa vuodelta 790 päivätyssä pergamentissa, kun taas ensimmäiset pergamentit, jotka viittaavat viininvalmistukseen Chiantissa, ovat peräisin vuodelta 913. Vuoden 1000 jälkeen Chiantin alue alkoi uudelleen kehittyä, kun varakkaat perheet, kuten Ricasolit ja Antinorit, alkoivat valmistamaan viiniä. Viinikauppa olikin tärkeä vaurauden lähde, joka kasvatti myös alueen valtaa. Viinitarhoista huolehdittiin tarkoin, eikä vieraita päästetty sisälle. Viinille aiheutuneista vahingoista rangaistiin ankarasti, jopa kidutuksella, jos viiniköynnös tuhoutui.

Vinificar nel Chianti

Keskiajalla Firenze ja Siena kilpailivat kaikesta, ja myös Chiantin omistuksesta kaupungit kävivät sotia. Lopulta molemmat uupuivat ja hupaisa legenda kertoo miten alueen jako päätettiin ratkaista. Totta vai tarua, mutta legendan mukaan Firenze ja Siena järjestivät kilpailun, jossa kaksi ritaria lähtivät kukonlaulun aikaan toinen Sienasta ja toinen Firenzestä, ja heidän kohtauspaikastaan oli tarkoitus muodostaa raja, jonka mukaan Chiantin alue jaettaisiin kaupunkien kesken. Siena valitsi valkoisen kukon ja Firenze mustan. Firenzeläiset juonikkaina pitivät mustaa kukkoa nälässä, joten kilpailun aamuna mustakukko lauloi nälkäisenä jo ennen auringon nousua, ja täten Firenzen ritari sai huomattavan etumatkan, ja Firenze voitti suuren osan Chiantin alueesta. Tämän legendan mukaan Chianti Classicon symboli on musta kukko juuri Firenzen voiton takia.

Vuonna 1384 Firenzen tasavalta perusti Lega del Chiantin, poliittis-sotilaallisen liiton, jonka tavoitteena oli puolustaa ja hallita Chiantin aluetta. Kun 1400-luvulla Chianti-viinin suosio kasvoi, sen nimi ja tuotantoa päätettiin suojella. Vuonna 1444 Lega del Chianti kielsi muun muassa sadonkorjuun ennen syyskuun 29. päivää. 1600-luvun loppuun mennessä viinin tuotanto oli kasvanut eksponentiaalisesti. Chiantin viiniä vietiin myös ulkomaille, erityisesti Englantiin. Varsinaisen sysäyksen Chiantin viinialueen luomiselle antoi suurruhtinas Cosimo III de’Medici, joka vuonna 1716 jakoi Chiantin alueen neljään osaan Chiantiin, Pominoon, Carmignanoon ja Val d’Arno di Sopraan, sekä antoi määräyksiä tuotannon, myynnin ja nimen säännöstelemiseksi. Myös laittomasta kaupasta ja väärennöksistä määrättiin rangaistukset. Näin tulivat määritellyksi Chiantin alueiden rajat, eli missä viiniä oli sallittu tuottaa.

Kohta tämän jälkeen 1700-luvun jälkipuoliskolla Accedemia dei Georgofili (perustettu Firenzessä 4. kesäkuuta 1753) alkoi kokeilla erityyppisten viiniköynnösten sekoittamista ja niiden ominaisuuksien tutkimista. Varinaisen Chianti-viinin luojana pidetään kuitenkin paroni Ricasolia, joka vuonna 1872 loi kaavan, joka on edelleen Chianti Classicon valmistuksen ohjesääntö. Tämän säännön mukaan, joka muuttui asetukseksi vuonna 1984 yli vuosisata myöhemmin, Chiantin piti koostua 70% Sangiovesesta, ja loput muista viinirypäleistä. Ricasoli oli tutkinut viininvalmistusta monia vuosia, ja vaati varsien erottamista puristemassasta, käymistä suljetuissa astioissa ja uudisti viininvalmistuksen teknologiaa.

Sangiovese-viinirypäleestä mainittakoon, että se on kestävä mutta vaikeasti viljeltävä, sillä vaikka se sopeutuu hyvin erilaisiin ilmastoihin, se kärsii kylmistä ja kosteista ilmastoista. Maaperän kannalta sillä ei ole erityisiä tarpeita, mutta Sangiovese suosii vähemmän hedelmällistä ja kalkkipitoista maanperää, jossa se tuottaa parhaat tulokset. Sangiovese vaatii myös lämpimimän ja kuivan ilmaston.

Nykyään Chiantia tuotetaan perinteisillä alueilla kuten Raddan, Castellinan, Gaiolen Greven alueilla, sekä uusimmilla; Colli Aretini (Arezzo) Colli Fiorentini, Colli Senesi (Siena), Chianti Colli Pisane, Montalbano, Montesperoli ja Rufina. Tämän lisäksi on määritelty alueet missä voidaan tuottaa Chianti Classicoa. Kyseiset kunnat ovat: San Casciano Val di Pesa, Greve in Chianti, Tavarnelle in Val di Pesa, Poggibonsi, Barberino Val d’Elsa, Castellina in Chianti, Radda in Chianti, Gaiole in Chianti e Castelnuovo Berardenga.

Sen lisäksi että Chianti Classicoa voidaan tuottaa ainoastaan Chianti Classicon alueella, Chiantin ja Chianti Classicon tuotannossa on pieni mutta merkittävä ero. Molemmat viinit valmistetaan pääasiassa Sangiovese-rypäleistä, mutta tavallisessa Chiantissa Sangiovesea vaaditaan vähintään 70 %, kun taas Chianti Classicossa Sangiovesea pitää olla vähintään 80 %. Molemmat voivat olla sisältää myös ainoastaan Sangiovesea (in purezza) mutta usein joukkoon lisätään Cabernet Savignonia, Merlotia, Syrahia, Canaioloa tai Colorinoa.

Chianti Classicoa voidaan valmistaan kolmea eri versioita. Chianti Classicon lisäksi, jonka pitää kypsyä terästankeissa vähintään 12 kk, on olemassa Chianti Classico Riserva, joka kypsyy tynnyrissä vähintään 24 kk. Kolmas versio, Chianti Classico Grand Selection, vaatii puolestaan, että viinirypäleet on kerätty saman viinitarhan parhaimmista rypäleistä, ja viinin ikääntyminen tynnyrissä täytyy olla vähintään 30 kk.

Tästä onkin hyvä hypätä Sariin ja heidän viinitilaansa, joka sijaitsee juuri Chianti Classicon pohjoisalueella ja varsinaisesti San Casciano Val di Pesassa. Ajoimme kapeaa oliivipuiden kehystämää tietä tilalle, ja olimme Sarin kanssa heti sinut. Hän otti meidät lämpimästi vastaan ja samalla kun ihailimme upeita Toscanalaisia kukkulamaisemia syksyn väreissä, Sari kertoi viinitilan Villa Giulian ja heidän omaa tarinaansa. Sari perheineen oli vuokrannut viinitilan vuodesta 2017 lähtien, ja tämän vuoksi, vaikka viinit kulkevat Villa Giulian etiketillä, heidän yrityksensä nimi on Società agricola Colle Sorripa. Viinin valmistuksessa heitä on auttanut useita ammattilaisia kuten enologi, ja he ovat vuokranneet työvoimaa. Toki he ovat itsekin osallistuneet viinienvalmistukseen sadonkorjuuseen ja pullottamiseen.

Oli todella mielenkiintoista kuulla, että sellainenkin on mahdollista kuin viinitilan vuokraaminen. Myynnisähän on useita viinitiloja, mutta harvemmin kuulee juuri vuokraamisesta, joka sinänsä olisi kätevää koska se ei vaadi suurta inventointia ja silloin pääsee kokeilemaan miten viininviljely onnistuisi. Kaikestahan saa ja pitääkin haaveilla… ( Jos joku muukin haluaa haaveilla, niin tuosta linkistä löytyy myytäviä viinitiloja Italiassa. Vuokrattavia en sattunut nyt löytämään.)

https://www.risorseimmobiliari.it/Cuneo/aziende-agricole_in-vendita_Cuneo.html?fs=1&cod_categoria=T

Nautittuamme Toscanalaisesta ilmapiiristä maistoimme heidän kolmea viiniään. Sari osasi järjestää rentouttavan viinininmaistelu tilaisuuden, ja oli järjestänyt paljon naposteltavaa. Kerrankin sain maistella viinejä rauhassa muun jutustelun lomassa ja pitkän kaavan mukaan.

Tässä muutama tuumailu heidän viineistään. Tilan Chianti Classico (2018) valmistetaan ainoastaan Sangiovese-viinirypäleestä. Viinin aromit (kirsikka, orvokki ja luumu muun muassa) ja suuntuntuma olivat klassikoita. Tanniinit olivat Chianti-viinille tyypillisesti rehellisesti esillä samoin kuin hapokkuus, ja olin ennen kaikkea positiivisesti yllättynyt miten suoraselkäinen heidän Chianti Classico oli ilman turhia rönsyilyjä. (Johtuu mahdollisesti siitä, että olen muutenkin alkanut suosimaan in purezza viinejä). Suorastaan täydellinen viini täydellisen mehevän pihvin kanssa.

Chianti Classico Riserva (2015) puolestaan valmistetaan 95 % Sangiovese viinirypäleestä ja johon lisätään 5% Cabernet Savignonia. Viini oli valmis mutta olisi voinut myös kypsyä vielä muutaman vuoden pullossa, sillä tanniinit olivat hyvin eläväiset samoin kuin hapokkuus esiintyi määrätietoisena. Kuitenkin kaikki viinin elementit olivat täydellisessä tasapainossa. Tuoksu ja makuelämys olivat molemmat monipuolisia ja harmonisia. Lasista löytyi tummempia marjoja kuten karhunvadelmaa ja mausteita kuten mustapippuria. En todellakaan odottanut Chianti Classico Riserva olisi ollut niin miellyttävä makukohtaaminen.

Aivan viimeksi maistoimme Matteo (2016) viiniä, joka sisälsi 50 % Merlottia 50% Cabernet Savignonia. Matteo jätti minut hetken hämmentyneeksi, sillä tuoksumaailmaltaan se oli upea, lasissa oli useita tummia hilloutuneiden marjojen, ruusujen ja suklaan aromeja, ja myös mausteiden kirjo oli laaja. Viinin maku suussa oli pehmeä ja mutta samalla kristallinen. Hiukan kuitenkin petyin, koska odotin loppuhuipennusta jota ei tullut eli viini ei jättänyt pitkää jälkimakua suuhun. Uskon kuitenkin, että juuri tämä viini on muille se mieluisin, koska se on kolmesta viinistä kaikkein elämyksellisin.

Lopulta lähdimme kotimatkalle muutama pullo ja paljon muistoja mukana, sekä kiittäen Saria mukavasta iltapäivästä. Jäin miettimään miten hienoa on se, että joillekin meille suomalaisille kertyy tietotaitoa viiniviljelystä ja tuotannosta ihan käytännössä, eikä vaan maistellen ja vierailen viinitiloilla, niin kuin jotkut tekevät. Hah.

Mutta ehdottomasti, jos ikinä vieraillette Firenzessä päin ja haluatte maistella aitoja toscanalaisia viinejä, niin ottakaa Sariin yhteyttä. Suosittelen lämpimästi Sarin viinejä ja vieraanvaraisuutta. Toki haluttaessa Sari lähettää viinejä myös Suomeen. (Sariin voi ottaa yhteyttä joko sähköpostitse sarkop68@gmail.com tai seurata FBssa @Societàagricolacollesorripa tai instassa @collesorripa.)

Minulle riittävät nykyään hyvin tällaiset pienet irtiotot, joiden jälkeen jaksaa paremmin arkea. Itseasiassa on yllättävää miten paljon ehtii nähdä ja kokea muutamassa päivässä.

Jos mielessä on loma Italiassa lokakuu on erittäin hyvä kuukausi sille. Turisteja on vähemmän eikä ole liian kuuma. Parhaillaan Italiassa on oikein toiveikas ilmapiiri. Täällä covidia vastaan taistellaan järein asein, sillä greenpassia eli koronapassia vaaditaan kaikkialla, jopa työpaikoilla. Covid onkin jossain määrin taltutettu tai ainakin kesytetty. Tämä talvi tulee näyttämään miten Italian käy.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.