Uskotteko kohtaloon? Vai uskotteko kenties sattumaan? En tiedä kumpi oli kyseessä tällä kertaa, kun löysin itseni viinitilalta maistelemassa viinejä. Olin jo hylännyt ajatuksen vierailusta viinitilalla, vaikka olin toki sitä suunnitellut, sillä välin kun tyttäreni oli kaksi viikkoa kesäleirillä Umbriassa, mutta heinäkuu oli hyvin kiireinen, ja varsinkin kun koirani satutti tassunsa ja juoksin eläinlääkärissä, päätin unohtaa suunnitelmat.
Mutta sitten viime viikonloppuna, kun olimme menossa hakemaan tytärtäni leiriltä, mieheni oli järjestänyt vanhojen koulukavereidensa kanssa tapaamisen Umbriassa, ja kas toinen näistä mieheni lapsuuden ystävistä vei meidät Arnaldo Caprain viinitilalle. Tässä oli myös kohtalo tai sattuma mukana, sillä ennen kuin olin päättynyt kirjoittamaan blogiani, olin käynyt samaisella viinitilalla, ja harmitellut vierailun jälkeen, että en välttämättä muista vierailusta kuukausien jälkeen paljonkaan. Vierailun jälkeen olinkin päättänyt aloittaa blogin kirjoittamisen lähinnä itselleni, jotta näistä viinitila vierailuista jäisi edes joku muisto ja muistinpano. Joten vaikka kyseessä oli viinitila, jossa olin jo vieraillut, en harmitellut sitä lainkaan. Tuntuikin lähes, että jokin ympyrä olisi sulkeutunut.
Mutta aivan aluksi kysymys: Onko teille Sagrantino -punaviini tuttu? Minulla on oletus, ettei suomessa tunneta hyvin Sagrantino viiniä, vaikka omasta mielestäni kyseinen viini on yksi Italian parhaimpia ja mielenkiintoisempia. Alkoista näköjään löytyy neljä Sagrantino-viiniä https://www.alko.fi/INTERSHOP/web/WFS/Alko-OnlineShop-Site/fi_FI/-/EUR/ViewParametricSearchBySearchIndex-SimpleGenericSearch? kun taas vastaavasti Chianti-viinejä löytyy nopealla haulla kymmeniä. Eli se näyttäisi vahvistavan käsitystäni siitä, että Sagrantino-punaviini on siis tavalliselle suomalaiselle kuluttajalle lähes tuntematon.
Mutta mikä on Sagrantino-viini? Sagrantino-viiniä on viljelty Montefalcon alueella Umbriassa keskiajalta lähtien, ja sen alkuperästä on kaksi erilaista teoriaa. Ensimmäisen teorian mukaan viinirypäle saapui Umbriaan Vähä-Aasiasta, kun taas toisen teorian mukaan viini on lähtöisin Kreikasta ja olisi saapunut Italiaan bysanttilaisten munkkien mukana. Joka tapauksessa Sagrantino-viinin historia liittyy Umbrian Francescano veljeskunnan munkkien toimintaan. Nimi Sagrantino- viittaakin mahdollisesti sen pyhään käyttöön uskonnollisten palveluiden aikana. Alun perin Sagrantino oli makea viini, koska sokerin avulla haluttiin tasapainottaa viinin voimakasta kitkeryyttä, joka johtui Sagrantinon korkeasta tanniinisuudesta. Nykyään Montefalco Sagrantino DOCG (DOCG tarkoittaa, että viini on saanut korkeimman laatuluokituksen ) on kuiva punaviini, jossa tanniinit näyttelevät edelleen pääosaa. Sagrantinon väri on tummanvioletti, ja viinin aromit sisältävät muun muassa punaisia hedelmiä sekä kanelia ja maan tuoksuja. Sagrantinosta valmistetaan myös makeaa passito-viiniä, joka on jälkiruokaviini, ja yksi minun suosikeistani.
Sagrantino-viinirypäle on sidoksissa Umbriaan ja Sagrantinoa viljellään Montefalcon lähistöllä, mutta myös Bevagnassa, Gualdo Cattaneossa, Giano dell’Umbriassa ja Castel Ritaldissa. Sagrantino-rypäleistä saatu viini on kuuluisa intensiivisyydestään, rikkaasta rakenteestaan ja ikääntymiskyvystään. Sagrantino-viini on myös yksi tanniinisimmista viinilajikkeista maailmassa, sillä se sisältää korkean polyfenolipitoisuuden. Polyfenoliet ovat voimakkaita antioksidantteja, mikä viinissä ilmenee juuri tanniineina. Sagrantino di Montefalco DOCG valmistetaan 100 prosenttisesti Sagrantino-viinirypäleistä, ja viiniä ikäännytettään vähintään 30 kuukautta, joista vähintään kaksitoista puutynnyreissä, minkä jälkeen seuraa uusi, vähintään 4 kuukautta kestävä ikääntyminen pullossa. Jotkut tuottajat käyttävät tammitynnyreitä, jotta Sagrantinon maku saisi vaniljan vivahteen ja olisi siten lähempänä kansainvälisten markkinoiden vaatimuksia.
Kuten todettu Arnaldo Caprain viinitila https://www.arnaldocaprai.it/ oli jo entuudestaan tuttu, sillä olimme aikaisemmin vierailleet viinitilalla, ja meille oli esitelty tuotantoa yksityiskohtaisesti. Tällä kertaa se ei ollut mahdollista, mutta saimme kuitenkin pienimuotoisen tiivistelmän viinitilan historiasta ja sen tuotannosta.
Arnaldo Caprai on Sagrantino-viinin uranuurtaja, joka oli menestyvä tekstiiliyrittäjä, mutta joka päätti vuonna 1971 ostaa 45 hehtaaria maata Montefalcosta toteuttaakseen unelmansa. Arnaldo Caprai uskoi, että alueen omasta Sagrantino-viinirypäleestä oli mahdollista kehittää suuren luokan viini.
Kun Sagrantinon kehittäminen kaupalliseksi viiniksi alkoi vuonna 1970-luvun alussa, muinaista viiniköynnöstä oli jäljellä alle 10 hehtaaria Montefalcossa, ja tuotettu viini oli tarkoitettu yksinomaan viljelijöiden omaan käyttöön. Vuodesta 1988 lähtien viinitilan johtaminen siirtyi Arnaldon pojan Marco Caprain käsiin, joka intohimoisesti jatkoi viinin kehittämistä yhteistyössä ammattilaisten kanssa. Sagrantinon uudestisyntyminen onkin paljon velkaa Marco Capraille, joka ymmärsi, että avain olisi viiniköynnöksen geneettisessä kartoituksessa. Yhdessä Milanon yliopiston kanssa hän kehitti viiniä intuitionsa mukaisesti tutkien parhaita klooniyhdistelmiä ja viljelymenetelmiä, sekä sopivimman käymis-ja ikääntymisprosessin juuri Sagrantinolle. Tulokset näkyivät lyhyellä aikavälillä, ja varsinainen Sagrantino-ilmiö alkoi 90-luvulla, jolloin Sagrantino-viinirypäleen ominaispiirteitä opittiin hyödyntämään. Tämän seurauksena Sagrantino muuttui maalaisviinistä kaupalliseksi viiniksi. Sagrantinon maine kasvoi nopeasti, sillä viinin erityinen rakenne, ja monivivahteiset aromit löysivät kansainvälisetmarkkinat. Montefalco Sagrantino DOGC onkin nykyään kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu viini.
Kunnia Sagrantino-viinin kehittämisestä kuuluu siten Arnaldo Caprain viinitilalle. Arnaldo Caprain viinitilan jälkiä ovat seuranneet muut alueen viinitilat, ja Sagrantino-viinistä on lukuisia tulkintoja, joiden kaikkien keskimääräinen laatu on korkea. Nykyään Sagrantinon viljelypinta-ala on 700 hehtaaria, ja maan arvo on kasvanut 30 kertaiseksi kahdenkymmenen vuoden aikana. Sagrantino–viinin kehitys arvostetuksi kaupalliseksi viiniksi on tuonut alueelle paljon myös taloudellista hyötyä synnyttämällä uusia työpaikkoja ja investointeja, sekä kasvattanut matkailua.
Todellisuudessa Sagrantino viini ei ole ollut minulle uusi tuttavuus, vaan olin tutustunut siihen viinimessuilla jo joitakin vuosia sitten ja sen jälkeen vieraillut sitä tuottavilla viinitiloilla Montefalcon alueella, mutta joita en tietenkään muista, koska siitä on jo yli 10 vuotta eli paljon ennen blogiani.
Arnaldo Caprai tuottaa toki myös valkoviinejä, kuten Chardonnayta ja Grechettoa, joita saimme maistaaksemme ja jotka olivat hyviä viinejä, mutta eivät sinänsä tehneet minuun suurta vaikutusta. Viinitilan opas mainitsi, että he olivat alkaneet valmistamaan myös kuohuviiniä, joten pyysin uteliaisuudesta maistaa sitä, ja olin jo valmiiksi kriittinen sen suhteen. Sen sijaan Arnaldo Caprein kuohuviini ( metodo classico) olikin poikkeus. Kuohuviini oli mielestäni mielenkiintoinen ja ennen kaikkea laadukas. Kertonee kenties siitä, että Arnaldo Caprai on panostanut tuotekehitykseen.
Tämän jälkeen maistoimme Vigna Flaminia Maremmana Montefalco Rosso DOC, joka on alueen toinen tyypillinen ja erinomainen punaviini. Montefalco on blend viini eli sekoitus Sangiovesea ja Sagrantinoa, sekä jotain kolmatta punaviinilajiketta. Montefalco Sagrantinoa DOGC on sen sijaan valmistettu, kuten jo mainittu, 100%sti Sagrantinosta. Molemmat olivat erinomaisia ja tasapainoisia punaviinejä täynnä aromeja ja suussa sekoitus tanniineja ja pehmeyttä, mutta kieltämättä Sagrantino päihitti Montefalco Rosson. Maistoimme myös arvokasta 25 anni Montefalco Sagrantino DOGC versiota, joka on loistava viini, mutta jonka tanniinit korostuivat selkeästi ja viinin intensiivisyys oli hyvin voimakas. Kyseessä on viini, joka pitäisi avata runsaasti etukäteen, ja antaa hengittää, jotta sen aromit pääsisivät paremmin esille.
Rehellisyyden nimissä, on todettava, että Sagrantino-viinien maistelu kesäkuumalla ei ole kovin mielekästä, mutta selvisin kuitenkin juomalla samalla paljon vettä.
Paitsi, että viinit olivat ainutlaatuisia ja ensiluokkaisia, sen lisäksi todistin jo toista kertaa, miten viinimaistelu tilaisuuden henkilökunta oli hyvin ammattilaista ja ystävällistä. Mielestäni Arnaldo Caprein viinitila onkin yksi Italian parhaista viinitiloista tutustua viineihin. (Meidän lisäksi paikalla oli myös ryhmä vähän yli 20-vuotiaita pariskuntia. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun näen juuri nuoria maistelemassa viinejä. Ilmeisesti Italiassa on nykyään trendikästä harrastaa viinitilavierailuja.)
Illaksi mieheni ystävä oli järjestänyt vielä toisen viininmaistelu tilaisuuden Montefalcossa, tarkemmin sanottuna Montefalcon museossa https://www.museomontefalco.it/, joka on entinen kirkko täynnä kauniita keskiaikaisia maalauksia. Tilaisuudessa sommelier ensin tarjoili viinejä ja kertoi Sagrantino-viinin historiaa ja ominaisuuksista, ja lopuksi museon opas kertoi seinämaalauksien taiteilijoista ja kirkonhistoriaa. Tämä oli kiehtova uusi kokemus, missä viini ja historia sekä taide kohtasivat. Voin todeta, että heitä kuunnellessani ja maistellessani samalla Sagrantino passito-viiniä, minulla oli aika taivaallinen olo, vielä kun kirkon holvit koristivat tätä kokemusta.
Kaiken kruunasi illallinen Montefalcon keskustassa, joka käsittää pienen piazzan eli aukion. Piazzalla sijaitsi useita ravintoloita ja enoteca, ja jossa illalla tunnelma oli huoleton täyden kuun valaistaessa iltaamme.
Kun siis matkustatte Italiaan, muistakaa myös vierailla Umbriassa.
https://www.umbriatourism.it/en/homepage http://www.stradadelsagrantino.it/index.php?l=en
Hyvien viinien lisäksi alueella sijaitsee useita kauniita keskiaikaisia kaupunkeja kuten Perugia, Spello, Assissi, Bevagna, Spoleto, ja Gubbio vain muutaman mainitakseni. Umbria on usein edullisempi kuin Lago di Garda, Liguria tai Toscana. Umbriassa näkyikin paljon turisteja Saksasta ja Alankomaista. Turistit ovat Italiassa tervetulleita, mutta kasvosuojaimet ovat pakollisia sisätiloissa ja käsidesinfiointia vaaditaan liikkeissä. Mielestäni kaikken järkevintä ja turvallisinta on nyt vierailla juuri pienissä kaupungeissa ja välttää ihmispaljoutta. Tällöin on ainakin mahdollista kontrolloida, että ihmiset käyttäytyvät sääntöjen mukaisesti.
Toki voitonriemu ja ilo, jotka vallitsivat viime kesänä Italiassa, kun tartunnat olivat vähentyneet, ovat väistyneet, mutta tilalla on kuitenkin varovaisen positiivinen ja odottava tunnelma. On tärkeää, että matkustamme vastuullisesti, mutta yhtälailla on tärkeää, että voimme jatkaa tutustumista maailmaan kauneuteen, ja sen viineihin.
ps. Olen lukenut Heidin Italiassa blogia https://heidinitalia.com/ja ihastellut Heidin ottamia valokuvia kotipaikastaan, joten otin yhteyttä häneen ja kysyin oliko heidän ravintolassa tilaa sunnuntaina. Näin tutustuin myös Heidiin, joka olikin aivan yhtä kaunis ja mukava kuin bloginsa antaa ymmärtää. Lämmin suositus myös heidän ravintolalle, jossa söimme maittavan sunnuntailounaan.
ps. Ihan pieni vinkki niille, jotka mahdollisesti suunnitellevat matkustavansa koiransa kanssa Italiaan. Kuten olen jo todennut, se onnistuu varsinkin hyvin, sillä koirat ovat tervetulleita lähes kaikkialle kuten ravintoloihin ja viinitiloille, mutta kannattaa kuitenkin varmistaa asia aina etukäteen. Mutta kesällä kannattaa varoa ns. villirukiin piikkejä, joita kasvaa tienlaidoilla, sillä ne ovat viheliäisiä jos ne menevät koiran nenään, korvaan tai tassuun. Koirani sai sellaisen tassuun ja paraneminen vei kaksi viikkoa.
Italia Viinilasissa 