BAROLO! BARBARESCO!

Viiniä kukkivat kukkulat.

Keväällä elämä on aina todella kiireistä, joten välillä on pakko harrastaa todellisuuspakoa, ja kun viikonloppuna oli Cantine Aperte viikonloppu, (jonka suomennan vapaasti ”Viinitilojen avointen ovien päiväksi”) tilaisuutta ei voinut yksinkertaisesti ohittaa, vaan aloin suunnitella retkeä jonnekin viinialueelle.

Tällä kertaa sain mukaani muutaman Sommelier-ystäväni, ja päädyimme valitsemaan kohteeksi Piemonten, ja tarkemmin Langhen viinialueen, ja vielä tarkemmin Barolon ja Barbarescon viinialueet. Hiukan stressasin mitä meidän teini-ikäinen ja uusin perheenjäsenemme koira jaksaisivat viiniturismia, mutta niin vaan me kaikki heräsimme lauantai aamuna reippaasti klo 5 ja olimme valmiina matkaan.

En ole missään nimessäni Barolon tai Barbarescon viinialueiden tai viinien asiantuntija, sillä vaikka alueella viljellään lähinnä Nebbiolo-viinirypälettä, niin alueen monimuotoisuus, tuottajien lukuisuus sekä eri vuosienkertojen erilaisuus tekee alueesta todella monimuotoisen viinialueen. Itse olin käynyt alueella aikaisemmin vain kahdesti, ja silloinkin ohimennen. Niistä kerroista opin ainoistaan, että Barolo ja Barbaresco ovat molemmat loistavia viinejä, Barolo toki oma lukunsa, Italian parhaimpia mielestäni, ja että alueena Langhe on aivan upea.

Ja jälleen kerran, kun ajoimme pitkin Langhea, teiden molempien puolien levittäytyvien kukkuloiden viiniviljelmien lukuisuus ihastutti ja ihmetytti minua. Ei ollut epäilystäkään, että olimme saapuneet Italian viininviljelyn sydänmaille, sillä maa-alueen jokainen senttimetri oli omistettu viininviljelyyn, ja missä viiniköynnökset eivät kasvaneet siellä sijaitsi viinitila. Oli kevät ja pienet viinirypäleiden alut olivat valmiina kasvamaan upeiksi punaisiksi viinirypäleiksi.

Barolo valmistetaan 100 %sti Nebbiolo-viinirypäleestä, joka ikääntyy vähintään 3 vuotta, josta vähintään 18 kuukautta tynnyrissä. Barolo Riserva puolestaan ikääntyy 5 vuotta. Barolo tunnetaan kirkkaasta ja läpinäkyvästä rubiiniväristään, joka muuttuu vuosien varrella kohti oranssia. Barololle on ominaista voimakas aromi, joka sisältää runsaasti eri ​​hedelmä, kukkais- ​​ja maustetuoksuja. Barolo on suussa karkea ja maanläheinen, mutta vanhenemisen myötä siitä tulee pehmeämpi ja monimuotoinen, ja parhaimmillaan tasapainoinen viini.

Barolo-viiniä tuotetaan yhdessätoista eri Piemonten kunnassa: Barolo, Castiglione Falletto, Cherasco, Diano d’Alba, Grinzane Cavour, La Morra, Monforte d’Alba, Novello, Serralunga d’Alba ja Verduno. (kartta) Jokainen Barolon alue, osa-alue, viinitarha ja lohko eroavat toisistaan, ja jokaisesta valmistuu erilaisia viinejä. Nämä alueet ovat hyvin lähellä toisiaan, mutta tästä huolimatta alueiden maaperän koostumusten ja mikroilmastojen välillä on huomattavia eroja, riippuen muun muassa missä ilmansuunnassa viinitarha kasvaa. Lopputulos voi alueesta riippuen johtaa pehmeämpiin ja hedelmällisempiin viineihin tai rakenteellisempiin.

Viime aikoina näitä kuntien eri osa-alueita tai viinitarhoja on alettu kutsumaan ranskalaisittain cru:ksi. Cru luokittelee alueen ominaisuudet, jotka tekevät siitä erityisen sopivan tietyn viinin tuotantoon. Yleisesti ottaen termi tarkoittaa viinitarhaa, jolla on omat erityispiirteensä, mutta joillakin viininviljelyalueilla käsite kattaa koko kylän.

Tässä aivan lyhyesti esimerkkejä Barolon eri Cru:sta

Serralungassa sijaitsee Marenga, Rivette, Vigna Rionda, Lazzarito, Gabutti, Prapò, Parafada, Ornato. Täällä syntyy Barolo, joka on alkoholipitoinen, voimakkaan punainen, täyteläinen, pehmeä ja hyvin ikääntyvä.

Monfortessa sijaitsee Bussia, jonka maan rakenne antaa Barololle monimuotoisen rakenteen ja kauniin värin. Siellä sijaitsee myös Ginestre, Vigna del Colonnello ja Santo Stefano di Perno.

Barolo Cannubi on historiallinen cru, ja ”Barolon sydän”. Cannubin maaperän koostumus on rikas, jonka vuoksi siellä Nebbiolon viinirypäleiden aromit ja rakenne ovat monipuolisia. Tämän lisäksi täällä sijaitsevat myös Sarmassa, Costa rose ja osin Brunate cru.

La Morrassa sijaitsevat kuuluisat Cerequio, Brunate, Rocche ja Monfalletto, joiden Barolo-viineissä on kadehdittava eleganssi ja hienostunut tuoksu.

Castiglione Fallettossa sijatsevat Rocche ja Villero lahjoittavat Barolokselle täydellisen aromin.

Verdunon kunnan Monviglieron Barolo on kuuluisa erinomaisista aromeistaan, jotka liittyvät maaperään, jossa on runsaasti piitä ja kipsiä.

Viinitilojen avointenovien päivään eivät osallistuneet kaikki viinitilat, mutta olin onnistunut tavoittamaan muutaman viinitilan, ja sopinut vierailusta. Ensimmäinen kohteemme oli Fratelli Serio & Battista Borgogno Borgogno Winery in Cannubi (borgognoseriobattista.it) klo 10.30, joka sijaitsi Barolon Cannubin-alueella tai cru:ssa. Kyseessä oli perinteinen viinitila jo viidennessä sukupolvessa. Maistoimme useita heidän viinejänsä, ja eri vuosikertoja. En mainitse nyt viinejä yksityiskohtaisesti, mutta itse miellyin Barolo Cannubin vuosikertoihin 2012, 2013 ja 2015. Näissä viineissä yhdistyi juuri Nebbiolon monipuolisuus, sen raikkaus sekä tannisuus antoivat ymmärtää, että viini voisi vanheta rauhassa ainakin vielä 3–4 vuotta. Barolon Nebbiolon upeus onkin juuri siinä, että sitä maistella viini on vielä hyvin karhean makuinen suussa (siitä huolimatta, että sitä on jo kypsytetty tynnyrissä ja pullossa) ja kuitenkin pitäisi osata arvioida miten viini voisi kehittyy vanhetessaan.

Borgono-viinitila oli vaatimaton, ja viininmaistelu oli hyvin pienimuotoinen, mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Omistajat kertoivat antaumuksella viineistään ja viinialueitaan, ja kaikesta välittyi rakkaus ja intohimo viineihin. Heitä kuunnellessa opin paljon uutta, ja ymmärsin paremmin Barolo-viinejä ja Nebbiolo viinirypälettä. Mielenkiintoinen oli muu muassa kommentti koskien vuosikertaa 2014 (jolloin sääolosuhteet olivat olleet alueella epätoivoiset) ja jota yleisesti pidetään huonona vuosikertana. Silti jotkut tuottajat, joiden satoa raesateet eivät tuhonneet, onnistuivat valmistamaan elegantteja viinejä tuona vuonna, joten jos teille tarjotaan vuosikertaa 2014 maistettavaksi, ei välttämättä kannata kieltäytyä, vaan maistaa millainen viini syntyy vaikeissa olosuhteissa.

Tämän jälkeen olin varannut meille lounaan ja viininmaistelutilaisuuden toiselta viinitilalta. Siirryimme Cannubista Morraan Agricola Gian Piero Marronen https://www.agricolamarrone.com/en/vini/ tilalle. Meillä oli hyvin rento lounashetki, jonka yhteydessä tarjoiltiin maisteltavaksi tilan viinejä. Periaatteessa idea oli hyvä, mutta käytännössä he olivat haukanneet liian ison palan, sillä meitä oli todella paljon lounastamassa, joten palvelu ontui ja lopulta meille tuli kiire. Minua jäikin harmittamaan hiukan se, että emme onnistuneet paneutumaan heidän viineihinsä rauhassa.

Seuraavan vierailun oli varannut ystäväni, joka tunsi kyseisen viinintuottajien, koska toimi viinitilan jälleenmyyjänä. Kyseessä oli Cascina Chicco-viinitila https://www.cascinachicco.com/it/ , joka sijaitsi Roeron alueella, mutta oli vuokrannut maita Barolon alueella (Ginestra). Tämä viinitila eudusti aivan toisenlaista viinitilafilosofiaa ollen hyvin loistokas. Aluksi meille esitettiin viinitilankellari, joka muistutti kirkkoa holveineen ja pitkine kylmine käytävineen. Maistoimme myös tilan viinejä, joista ensimmäiseksi kuohuviiniä, mutta joka jäi kauas Franciacortasta tai jopa Proseccosta. Jälleen kerran jäin ihmettelemään miksi ihmeessä nykyään jokainen viinitila valmistaa kuohuviinejä? Ymmärrän että pyritään sopeutumaan markkinoihin, mutta uskon, että kuohuviinin täytyy olla todella hyvä ja sillä pitää olla brändi valmiina, jotta se menestyy.

Sen sijaan viinitilan punaviinit Barolo Ginestra ja Roero Valmaggiore olivat molemmat elegantteja nebbiolo viinejä. Hiukan minua häiritsi liioiteltu hapokkokuus Barolossa, mutta ostimme muutaman pullo, ja on mielenkiintoista seurata miten Barolo kehittyy vuosien varrella. Ja toisaalta, vaikka Barolo olisi keskinkertaista, se on kuitenkin aina hyvää viiniä.

Oli tullut jo ilta, meidän oli aika hyvästellä ystävät, jotka palasivat Reggio Emiliaan. Me sen sijaan olimme varanneet B&B, Villa Incanton Treison kylästä, jota voin todella lämpimästi suositella. Illalla pistäydyimme nopeasti syömässä Alban keskustassa, ja sitten olimmekin valmiita nukkumaan.

Sunnuntaiksi en ollut suunnitellut mitään. Ihmeellistä kyllä. Söimme aamupalan, valmistuimme jättämään hotellin ja sitten päätimme lähteä läheiseen Barbarescon kaupunkiin. Tämä reitti Treisosta Barbarescon kautta Neiveen on viininystävän silmissä aivan upea; kukkuloita kukkuloiden perään, jotka ovat peittyneet viiniköynnöksiin. Olin käynyt Barbarescon kylässä yli kymmenen vuotta sitten, jolloin olin ollut hiukan pettynyt. Nyt ilokseni kylä oli ymmärtänyt viiniturismin arvon. Taloja oli maalattu ja muutama viinibaari oli avattu, ja lisäksi oli mahdollista päästä tutustamaan Torre di Barbarescoon (jonne pääsi hissillä ylös, mutta alas pitää tulla kapeita rappusia pitkin), josta avautui lumoava maisema. Jos jo ennestään olin todella vaikuttunut alueen viiniviljelmien määrästä, niin nyt olin vielä enemmän, sillä ne jatkuivat silmän kantamattomiin.  

Myös Barbaresco-viinialueen viinit valmistetaan 100sti% Nebbiolo-viinirypäleestä, ja vaikka Barolon ja Barbarescon viinialueiden välillä on vain kymmeniä kilometrejä, silti viinit eroavat toisistaan pääasiassa maaperän vuoksi. Barbarescon viljelyalueen maaperä on rikkaampi, jonka vuoksi viiniköynnökset eivät tuota yhtä paljon tanniinia kuin Barolossa. Ero syntyy myös ikääntymisen sääntöjen johdosta, sillä Barbarescon kypsennysvaihe on lyhyempi,  kaksi vuotta, joista 9 kuukautta tynnyreissä, ja Barbaresco Riserva ikääntyy 4 vuotta.  Näin Barbaresco on rakenteeltaan usein kevyempi.

Kävimme myös kunnan Enotecassa ( Enoteca Reggionale), jossa pyysimme suosittelemaan meille Barbaresco-viinejä (ilman viinimaistelua) ja viinitilaa, joka olisi auki sunnuntaina. Tämän kautta löysimmekin itsemme Monteribaldin viinitilalta https://www.montaribaldi.com/it/homepage, jossa saimme erinomaista palvelua ja maistoimme useaa heidän viiniänsä. Kuohuviinistä kieltäydyimme kohteliaasti, mutta heidän Nebbiolosta valmistettua Rose-viiniä halusin maistaa uteliaisuudesta, ja siitä minulla ei ole pahaa sanottavaa, päinvastoin Rose oli mielestäni oikein miellyttävä uusi tuttavuus.

Suosikeikseni nousivat Barbaresco ja Barolo (he olivat vuokranneet myös alueen Barolosta; Grinzane Cavour). Jälleen olin hiukan yllättänyt punaviinien hapokkuudesta, joka oli vallitseva ominaisuus. Toki se tekee näistä viineistä pitkäikäisiä, mutta silti olisin kaivannut vahvempia tanniineja. Voi olla, että Barolon ja Barbarescon viinejä muokataan asiakkaiden makutottumusten mukaisiksi, kuten nuorten ja amerikkalaisten, sillä Yhdysvallat on kuulemma nykyään suurin vientimaa. Monteribaldilla olikin nuoret enologit viinejä kehittämässä. Jäinkin miettimään kuinka paljon perinteisiä viinejä voidaan muokata, jotta ne kohtaisivat ostajat ja uuden sukupolven vai voidaanko olenkaan?

Tässä viinimaistelussa tuli esille erityisesti se, miten maa-alueen mineraalisuus ja mikroilmasto vaikuttaa viineihin. Vaikka kaikki viinit valmistettiin 100% Nebbiolosta, niin tästä huolimatta viinit olivat kovin erilaisia tuoksuiltaan ja aromeiltaan, johtuen juuri viinitarhojen eri sijainneista.

Jokainen harrastaa viinejä tyylillään, ja minun viinifilosofia perustuu viinialueiden monipuoliseen ymmärtämiseen ja erityyppisten viinitilojen todellisuuksien tutustumiseen, joten en edes etsi kuuluisempia ja tunnetuimpia (ja kalleimpia) viinitilojen viinejä. Usein viinitilat, jotka eivät ole niitä kuuluisimpia kertovat omaa ja tärkeää tarinaansa alueesta ja viineistä. Samoin näiden viinitilojen omistajat ovat innokkaita keskustelemaan, koska haluavat tehdä tunnetuiksi viiniänsä. Joskus näin onnistuu löytämään uusia yllättäviä ja loistavia viinejä, kun taas joskus viinit ovat pettymys, mutta myös silloin on opittu jotain uutta.

Maistelujen päätteeksi kävimme syömässä loistavan lounaan lähellä Barbarescoa, jonka jälkeen olimme valmiita lähtemään kotiin rentoutuneina. Mukana oli Baroloa ja Barbarescoa, joita avatessa, joskus vuosienkin päästä, on mukava muistella tätä viikonloppua.

Ja kuinkas se viiniturismi onnistui koiralapsen ja teinin kanssa? Aivan loistavasti. Teini oli kai vain onnellinen, että pääsi pois kotoa ja ihmisten keskelle, eikä mököttänyt lainkaan. Koira oli totta kai hiukan stressaantunut, mutta joka paikassa koiraan suhtauduttiin loistavasti. Hän pääsi ravintoloihin sisälle ja hänelle tuotiin vesikippoa, ja kukaan ei kohottanut silmäkulmiaan, vaikka hän oli mukana viinikierroksilla. Eikä koiramme ollut edes ainoa koira, joka harrasti viiniturismia. Italia on näköjään todella viini- ja koiraystävällinenmaa.

ps. Jos jotakuta kiinnostaa viinien hinnat, niin ns. keskinkertaiset Barolo- ja Barbaresco-viinit tuottajilta ostettuina maksavat 30-35€, kun taas laadukkaammat maksavat 50€:sta ylöspäin.

ps. Ja vaikka valokuvissa esiinnyn ilman maskia ( koska pöydässä istuessa se on sallittua), niin huomautettakoon, että Italiassa maskin käyttö on edelleen pakollista niin ulko- kuin sisätiloissa.

Yksi vastaus artikkeliiin “BAROLO! BARBARESCO!

  1. Barbarescossa olemme vierailleet joka kesä. Me tykästyimme sen viineihin enemmän, yksi syy hinta. Barbarescosta löytyy rinteitä, joiden tanniinien pitoisuus on korkea ja viinit erinomaisia.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.