Good news! Viinitilat ovat auenneet Italiassa!

No nyt se sitten tapahtui. Rajat avautuivat ja olimme taas vapaita liikkumaan. Vaikka tämän kevään lockdown ei ollut yhtä raskas kuin viime keväänä, sillä olimme saaneet sentään liikkua omalla asuinalueella vapaasti, ja kävimme säännöllisesti töissä ja koulussa, mutta silti liikkumisrajoitukset olivat tuntuneet ahdistavilta. Kun viikonloppu lähestyi minulla olikin tunne, että minun oli aivan pakko päästä pois maisemista, joissa olin pyörinyt viime kuukaudet.

Ainoa ongelma oli sää! Tämä kevät Italiassa on ollut uskomattoman viileä. Kun yleensä olen käyttänyt kevättakkia maksimissaan kaksiviikkoa, ja josta olen lähes suoraan siirtynyt hellepaitaan, niin tänä keväänä olen tarvinnut kevyttoppatakkiani pitkään. Myös täksi viikonlopuksi luvattiin rankkasateita lähes kaikkialle, jonka seurauksena täytyi harkita tarkkaan ja hartaasti, minne voisimme lähteä viettämään viikonloppua.

Vaatimukset olivat seuraavanlaiset: Paikka, jossa emme olisi koskaan aikaisemmin käyneet, mahdollisesti meren läheisyydessä, ajomatka ei saisi olla liian pitkä, alueella paistaisi aurinko jossain vaiheessa viikonloppua, ja neljäs, ja se tärkein, viinitilavierailu olisi mahdollista yhdistää matkaan.

Lopulta päädyin valitsemaan Ligurian, jonne meiltä ajaa vajaat kaksi tuntia. Olimmehan toki usein käyneet Liguriassa, mutta tällä kertaa löysin Ligurian ja Toscanan rajalta Punta Corvon niemenkärjen, jossa emme olleet koskaan käyneet. Varasin B&B:n Ameglian kylästä, joka mainosti olevansa koiraystävällinen. Tämä olisi Ulisse-koiramme ensimmäinen reissu, joten jännitin hiukan sitä, miten koiran kanssa ravintolassa syöminen ja muu reissaaminen onnistuisi.

Onnistuin myös löytämään viinitilan, joka olisi auki lauantaina. Mutta kun soitin viinitilalle, he sanoivat, etteivät järjestäneet viinitilavierailuja, mutta tilan viinikauppa olisi kyllä auki. Olin hiukan pettynyt, mutta ajattelin, että voisimme kuitenkin käydä ostamassa viiniä. Matkalla Liguriaan marmatin hiukan sitten miehelleni, miten Italiassa viinitilat eivät osaa markkinointia. Usein tilat ovat auki ainoastaan viikolla, vaikka viikonloppuna ihmiset ovat liikkeellä.

Kun sitten lauantai aamuna ajoimme Cantine LVNAEn (https://cantinelunae.com/ ) pihalle, ja tutustuimme viinitilan myymälään en olisi voinut olla enempää yllättyneempi. Vaikka viinitila sijaitsi vilkasliikenteisen tien varrella, se oli pieni eeden puutarhoineen, ja kauniine yksityiskohtineen. Heti kuin saavuimme, meiltä kysyttiin, haluaisimmeko maistaa tilan viinejä, ja kehotettiin istumaan kauniille sisäpihalle. Siinä me sitten häkeltyneinä istuimme aamuisessa auringonpaisteessa, maistelimme useaa viiniä ja nautimme rennosta tunnelmasta. Melkein teki mieli nipistää itseäni, koska hetki oli niin epätodellinen.

Mutta mainitaanpa myös viinit. Olimme nk. Colli di Luni DOC viini alueella, joka sijaitsee Ligurian eteläisemmällä alueella, La Spezian maakunnassa ja Toscanan rajalla. Liguria on tunnettu useista eri valkoviinilajikkeista, joista tunnetuimmat ovat Vermentino, Pigato ja Albarola. Viiniä viljellään alueen matalille kukkuloilla, jotka sijaitsevat meren ja vuoriston sylissä. Alueen ilmasto on hyvin leuto, mistä kertoo se, että alueella kasvaa appelsiinipuitakin. Lisäksi Liguria on tunnetusti aurinkoinen ja puhdas merituuli raikastaa ilmaa, mikä takaa viinirypäleiden monipuoliset makuvivahteet. Lisäksi maaperän ansiosta viinit ovat mineraalisia ja raikkaita. Alueella tuotetaankin viinejä, jotka erottuvat muista Italian viineistä, koska ne ovat happamia, ja samalla sekä runsas aromisia, että elegantteja. Ligurian viinit tunnistaa myös siitä, että viinit lahjoittavat vivahteisia tuoksuja yrteistä kukka-ja hedelmätuoksuihin.

Aivan aluksi maistoimme tilan kuohuviiniä, jotka oli valmistettu Charmat-metodilla. Kuohuviini ei sykähdyttänyt, se paljastui hyvin yksinkertaiseksi ja makeahkoksi kuohuviiniksi. Mietinkin jälleen, miksi näistä kuohuviineistä on tullut muoti-ilmiö, joita lähes jokaisen viinitilan on pakko valmistaa. Rosekuohuviini edusti samaa linjaa, mutta siinä oli jo hiukan enemmän vivahteita ja persoonallisuutta.

Sen sijaan tilan Vermentino-valkoviinit ihastuttivat, ja osoittivat miten erilainen viini vermentinoviinirypäleestä syntyy Liguriassa verrattuna Toscanan Vermentino-valkoviineihin. Ensimmäiseksi maistoimme Etichetta Grigia Vermentinovalkoviiniä (100% Vermentino), jonka tuoksumaailma oli monipuolisen yrttinen, appelsiinin kukkainen, aprikoosimainen. Maultaan se oli kevyt, ja mineraalinen, ja ainoastaan hapahko jälkimaku paljasti, että kyseessä oli Vermentino-viinirypäle. Etichetta Nero (100% Vermentino) oli sen sijaan jo selkeästi Vermentinon makuinen, sillä hapan sitruunainen maku oli ilmeinen, mutta sen lisäksi oli erotettavissa monipuolisesti vahvempia yrttejä sitrushedelmiä. Maku oli hyvin pitkokestoinen ja rakenteeltaan vivahteikas. Tämän jälkeen maistoimme kolmatta Vermentino-viiniä, nimeltään Cavagnino, joka osittain kypsytetään tammitynnyreissä. Tämä oli suorastaan loistava Vermentino, ja osoittaa miten monipuolinen viini on mahdollista saada aikaan Vermentino-viinirypäleestä. Tuoksu skaalassa löytyi mausteita ja kypsiä hedelmiä, mutta myös meren ja mineraalien tuoksuja. Lisäksi viini oli tasapainoisen mineraalinen ja pitkäkestoinen. (Tätä viiniä ei löydy tilan sivustolla).

Lisäksi maistoimme LVNAEn roséviiniä, joka oli valmistettu minulle aivan uudesta viinilajikkeesta Vermentino nerosta. Tämä roséviini olikin hyvin poikkeuksellinen, sillä siinä ilmeni Vermentinolle tyypillinen happamuus, yllättävä kirpeys, tehden siitä epätyypillisen kuivan roséviinin. Kaikille näille viineille oli tyypillistä mineraalisuus ja monivivahteiset tuoksut.

Maistoimme myös kolmea punaviiniä, jotka eivät tehneet minuun suurta vaikutusta, sillä ne olivat hiukan yksinkertaisia makuuni, ja niiden emäksisyys oli liian ilmeinen. Mutta arvostin kyllä sitä, että viinitila valmisti viinejä tuntemattomista alkuperäisistä viinilajikkeista. Ainoastaan Vermentino nerosta valmistettu punaviini oli mielestäni hyvin mielenkiintoinen, sillä jälkimaussa tanniinit ja sitruunan kirpeys tanssahtelivat kielellä. Mainittakoon vielä, että vaikka maistoimme näin montaa viiniä, niin meille tarjoiltiin lasiin hyvin pienet tilkat ja samalla maistelimme Ligurian kuuluisaa focaccia leipää, eli emme humaltuneet kaikesta hyvästä viinistä huolimatta.

Summa summarum, vaikka tilan punaviinit olivat olleet hiukan pettymys, niin LVNAEn valkoviinit olivat puolestaan olleet erittäin laadukkaita ja miellyttäviä. Mutta isoin kiitos täytyy antaa viinitilan taidolle markkinoida viinejä ja henkilökunnan ystävällisyydelle, eli jouduin perumaan täysin sanani. Mutta kun on tottunut siihen, että nykyään lähes kaikki viininmaistelutilaisuudet pitää varata etukäteen ja ne ovat maksullisia, ja joskus viinitilan henkilökunta käyttäytyy jopa hiukan alentuvasti asiakkaita kohtaan, niin ei ollut ihme, että olin suuresti vaikuttunut LVNAE-viintilan taidokkuudesta myydä viinejään.

Viinitilan viinien hinnat eivät edes olleet kalliita. LVNAE viinitilalla myytiin viinien lisäksi muita paikallisia tuotteita, joten ostimme mukaamme myös pestoa, oliiviöljyä sekä useamman marmeladin.

Sillä välillä, kun me maistoimme viinejä koiramme ja tyttäremme olivat lenkkeilleet pihalla ja puutarhassa, ja tutustuneet muihin ihmisiin, molemmat kun ovat kovin ihmisrakkaita.

Eli jos koskaan Italian matkallanne olette ajamassa Liguriasta Toscanaan tai päinvastoin, niin voin hyvillä mielin suositella poikkeamista LUNAE viinitilalle.

Meidän matkamme jatkui viinitilan jälkeen varaamaani B&B:n, jossa koiramme löysin toisen koiran leikkikaveriksi ja oli onnessaan. B&B oli kaikin puolin hyvin pittoresco eli viehättävä hyvin vihreällä alueella. B&B:n omistaja neuvoi meille tuntemansa ravintolan, minne lähdimme lounaalle. Pitkästä aikaan nautimme lounasta ravintolassa, ja kilistimme hiukan vapunkunniaksi merenantimista nauttien. Ulisse oli mukanamme ravintolassa, ja vaikka hän oli hiukan tylsistynyt, käyttäytyi hän mallikkaasti, tarkkailen vieraita ja tarjoilijoita. Olinkin tyytyväinen, sillä mitä ilmeisemmin Ulissen kanssa olisi helppoa matkustaa.

Siihen saakka olimme olleet onnekkaita, sillä ilma oli ollut pilvinen ja lämmin, mutta lounaan jälkeen alkoi rankkasade, joka taukosi ainoastaan illalla hetkeksi, että saatoimme viedä koiran lenkille läheiselle Bocca di Magra kylään ja  hengittää niin rakasta meri-ilmaa. Sade ei kuitenkaan haitannut, sillä meidän tarkoituksemme oli ollut levätä, ja lauantain pyhitimmekin täysin sille.

Sunnuntaina sade oli lakannut, ja vaikka ilma oli pilvinen, kävimme kiertelemässä lähipaikkakuntia ja päädyimme lopulta Lericin kaupunkiin. Lerici on tyypillisen sievä ja värikäs Ligurialainen merenrantakylä, joka sijaitsee meren ja vuorten välisellä pienellä maakaistalla. Kaikki ravintolat olivat melkein täynnä, joten olimme hieman huolissamme, löytäisimmekö lounaspaikan. Mutta koska Lerici suorastaan kuhisi paitsi ihmisiä, mutta myös ravintoloita, onnistuimme lopulta löytämään vapaan pöydän.

Ei ollut kovin yllättävää, että ravintolan viinilistalta löytyi LVNAE viinitilan Albarola- viiniä (valmistettu Albarola viinirypäleestä). Albarola-viiniä emme olleet maistaneet tilalla, joten päätimme ottaa tilaisuudesta vaarin ja nauttia sitä lounaan kanssa. Myös Albarola oli laadukas valkoviini, hyvin mineraalinen ja yrttinen, mutta selkeästi pehmeämpi kuin vermentinoviinit. Jälleen Ulisse käyttäytyi mallikkaasti leväten pöydän alla, ilmeisen tylsistyneenä, mutta rauhallisena sen aikaan kun me söimme lounaan pitkän kaavan mukaisesti.

Iltapäivällä lähdimme kotiin, sillä ilma oli tuulinen ja minua paleli.  Ja kuinka hassusti nyt sattuikaan, vaikka kuinka kivaa oli ollut reissussa, oli kertakaikkisen ihanaa päästä takaisin kotiin! Tiedä onko kyse vanhenemista vai onko lockdown tehnyt minusta kotihiiren, mutta ei haittaa. Koti vaan on paras paikka, varsinkin kun mukana oli viinilaatikollinen muistoja Liguriasta.

ps. Ulissekin vaikutti kovin tyytyväiseltä, kun palasimme kotiin ja löysi omat tuoksunsa ja lelunsa.

Tyttäreni Celia haluaa suositella puolestaan Ligurian omaa Chinottoa. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.