Elba, vihreä saari meren sylissä, jonka viini on luonnon metafora.

Kesä oli lähes lopussa, mutta meillä oli vielä perheen yhteinen loma Elban saarella edessä. Elban lomalle meidän tarkoitus oli ollut mennä heinäkuun lopussa, mutta yllättäen tyttären koululla olikin tentit tuolloin, joten olimme siirtäneet loman syyskuulle.

Vaikka olenkin asunut jo monta vuotta Italiassa, vielä edelleen syyskuussa, tai oikeastaan jo elokuussa, minut valtaa kaipuu aloittaa arki kuten Suomessa aikoinaan. Toisaalta luvassa oli mieheni ainoa loma, ja koulut ja harrastukset Italiassa alkavat kaikki syyskuun puolivälissä, joten kun Elban saari alkoi laivan kannelta hahmottua, päätin tehdä parhaani ja unohtaa arjen kaipuuni.

Elban saari on kuuluisa siitä, että Napoleonin oleskeli saarella vuosina 1814–1815. Historia kertoo kahdenlaista versiota siitä, oliko kyse karkotuksesta vai Napoleonin omasta tahdosta vetäytyä saarelle Leipzigin taistelun tappion jälkeen. On paljon mahdollista, että Napoleon itse valitsi Elban jo senkin takia, että Napoleonin synnyin paikka, Korsikan saari, on näköetäisyydellä. Tappiosta huolimatta Napoleon oli säilyttänyt keisarin arvonimensä, ja paikalliset ottivat Napoleonin riemulla vastaan. Vierailunsa aikana Napoleon teki saaren hallinnossa useita parannuksia luotsaten kehittymättömän saaren lähemmäs eurooppalaista yhteiskuntaa. Vaikka Elba on usein juuri tunnettu Napoleonista, saari ansaitsisi tulla tunnetuksi myös luonnon kauneuden takia, sillä saari on vihreä helmi, jota kauniit hiekkarannat ja syvänsininen meri ympäröi.

Viimeisinä vuosina olimme käyneet Elballa muutaman kerran lyhyesti, koska sinne pääsee nopeasti, ja vaikka kyse on Toscanasta, Elba on silti hyvin erilainen ja ennen kaikkea rentouttava paikka. Hotellimme, Hotel del Golfo https://www.hoteldelgolfo.it/en/home sijaitsi Procchiossa, ja hotellilla oli oma rantakaistansa, uima-allas ja porealtaat.

Periaatteessa meidän ei olisi tarvinnut poistua hotelilta kertaakaan, sillä tavallisesti poiketen olimme varanneet myös puolihoidon, eli illallinen kuului hintaan. Olimme laskeneet, että puolihoito oli kannattavampaa kuin syödä joka ilta jossain ravintolassa, ja säästyisimme myös joka iltaiselta stressiltä löytää sopiva illallispaikka. Valintamme oli oikea, sillä hotellin illallisen valikoima oli laaja alkupaloista alkaen jälkiruokaan asti, ja ruoka oli suorastaan erinomaista hotellin ruuaksi.

Ensimmäinen päivä menikin rentoutuessa ja illalla kävimme aperitiiveilla läheisessä Marchiana Marinassa, joka on viehättävä merenrantakylä.

Seuraavana aamuna satoi vettä, mikä antoi minulle loistavan syyn kertoa muille perheenjäsenille, että kävisimme viinitilavierailulla. Harmittavasti minä, joka yleensä (mielestäni) olen loistava navigaattori, onnistuin eksymään ja lopulta pitkän matkan jälkeen (osa tiestä oli kuoppaista asfaltoimatonta tietä) saavuimme kuin saavuimmekin Tenuta delle Ripaltan viinitilalle. https://www.fattoriadelleripalte.it/en/

Minulla ei ollut odotukset kovin korkealla viinitilan viinien suhteen, sillä aikaisemmin maistamani Elban viinit eivät olleet minua vakuuttaneet. Ainoa poikkeus oli Aleatico passito dell’ Elba (jälkiruokaviini), joka on Toscanan kahdeksas ja Italian pienten saarten ensimmäinen viini, joka on saanut DOCG tunnustuksen. Aleatico passito valmistetaan Aleatico-viinirypäleestä, joka on alunperäisin kreikkalaisesta, mistä se on aikojen kuluessa levinnyt Toscanaan, Pugliaan ja Lazioon. Aleatico on puoliaromaattinen viinirypäle, jonka kyky varastoida sokereita tekee siitä ihanteellisen makeiden viinien valmistukseen.

Vaikka viinitilalle on matkaa, ilman eksymistäkin, se kannatti, sillä maisema, joka avautui viinitilan terassilta, oli huikaiseva. Edessämme siinsi sininen Välimeri ja sen keskellä viiniköynnökset.

Viinitila järjesti tunnin välein iltapäivisin viininmaistelun ilman varausta, johon osallistuimme. Maistoimme neljää eri viiniä ja meille kerrottiin viinitilan historiasta ja viininvalmistuksen filosofiasta, mikä onkin tyypillistä näissä tilaisuuksissa. Jälleen kerran toistui tarina siitä, miten 1800-luvun lopulla perustettu viinitila oli siirtynyt rikkailta omistajasuvuilta toisille, kun edellisen rahat olivat loppuneet. Mielenkiintoista oli myös tämänhetkisen viinitilan johtajan ja viininvalmistajan, Piermario Meletti Cavallarin historia, sillä aikaisemmin hän oli toiminut Bolgherissa kuuluisan Grattamaccon viinitilalla luotsaten sen menestykseen. Lähes eläkeiässä hän oli ottanut uuden haasteen vastaan Tenuta delle Ripalten viinitilalla.  Ennen häntä tilalla oli valmistettu perinteisiä Elban viinejä, mutta Cavallarin aikana viinintuotanto on kehittynyt uuteen suuntaan ja alkanut tuottaa Vermentinon ja Aleaticon lisäksi rosé viiniä sekä Charmat metodilla valmistettua kuohuviiniä siten, että ns. liqueurd’expeditionin virkaa toimittaa Aleatico passito. Viinitilan tuotanto ei ole suuri, ottaen huomioon vaativat luonnonolosuhteet ja varsinkin maaperän kuivuuden, mutta viinirypäleiden laatu onkin erinomainen, sillä ne saavat runsaasti aurinkoa ja raikasta merituulta osakseen. Lisäksi alueen maaperä on hyvin mineraalinen.

Maistoimme ensinmäiseksi Aleaticosta valmistettua kuohuviiniä, Brut Rosato, joka oli mineraalinen ja jonka jälkimaku oli kuohuviiniksi yllättävän monipuolinen. Rose viini tai paremminkin Rosato oli laadukas, mutta ennen kaikkea tilan valkoviini, Bianco di Ripalte, joka oli valmistettu vermentinosta, (jossa oli tosin lisätty 10% petit manseng,) oli mielestäni sopivan raikas, ei kirpeä ja ihastuttavan mineraalipitoinen. Myös punaviini, Rosso di Ripalte, joka koostui 85% Alicante-viinirypäleestä (Alicante tunnetaan myös nimellä Garnacha, Grenache ja Cannonau.) ja 15% Carignano-rypäleestä oli ranskalaistyyppisen kevyt, mutta rakenteeltaan monirakenteinen ja jälleen kerran mineraalinen. Tilan kaikissa viineissä kuvastuikin hyvin luonnonolosuhteet missä viinirypäleet kypsyivät; auringonvalo, jota ne imivät itseensä, merituuli, joka antoi niille raikkauden, ja juurista niihin virtaava kosteus, joka sisälsi maan monipuoliset mineraalirikkaudet.

Viinin maistelun aikana sadepilvet olivat kadonneet ja saatoimme palata hotellille ja käväistä vielä meressä uimassa ennen illallista.

Matkalla viinitilalla olimme ihmetelleet miten monet ihmiset pyöräilivät tai juoksivat tienlaidalla. Kaiken kaikkiaan Elban saari on aktiivilomailijan unelma kohde. Saarella on mahdollista harrastaa maastopyöräilyä, maastojuoksua, melomista ja muita vesiurheilua kuten snorklaamista. Mieheni ja tyttäreni kävivätkin snorklaamassa, sillä saaren kalamaailma on värikäs. Kolmantena päivänä kävimme kaikki yhdessä miniristeilyllä, joka vei ihmisiä upeisiin kohteisiin, joissa saattoi harrastaa snorklausta.

Sivuhuomautuksena täytyy todeta paitsi, että miniristeily oli todella antoisa, niin mielestäni se oli myös edullinen. Kolme tuntia kestävä risteily maksoi 20 €/henkilö, joka oli pieni hinta niin hienolle elämykselle. Lisäksi on todettava, että kaikkialla Elballa saimme hyvää ja ystävällistä palvelua.

Mutta palatkaamme vielä hetkeksi aktiiviloma-aiheeseen, sillä neljäntenä päivänä olin lupautunut mukaan ystäväni Minna Kaarnin järjestämälle vaellusretkelle. Minna on aivan uskomaton pitkienmatkojen maratonista, oikea superwoman, joka on asunut vuosia Elballa ja tuntee Elban maaston kivet ja kolot. Hän oli järjestänyt muutamalle suomalais-italialaiselle pariskunnalle urheilullisen viikonlopun saarella, joka sisälsi pilatesta ja vaellusta Elballa. Jostain sain minäkin hullun idean (mahdollisesti kyseessä on 50 kympin kriisi), että halusin kokeilla vaellusta elämäni ensimmäistä kertaa ja kokeilla rajojani.

Ja ne rajat tulivat todellakin vastaan.  Kyseessä oli vajaan 12 kilometrin vaellus, joka ei siis matkana ole kovin pitkä, mutta käsitti lähinnä nousua kivipoluilla ja kivilaattojen välissä kohti Elban korkeinta vuorenhuippua Monte Capannea (1019 m). Maisemat olivat aivan huikeat ja nautin retken vaativuudesta siitäkin huolimatta, että onnistuin naarmuttamaan polveni ja käsivarteni. Melkein kun luulin selvinneeni kunnialla matkasta, eteeni nousi viimeinen nousu vuoren huipulle, joka oli todella jyrkkää kapuamista kivistä polkua pitkin. Tällöin voimani loppuivat täysin. Hengitys ei kulkenut, heikotti ja pääsin pari metriä kerralla eteenpäin, mutta lopulta, uskomatonta kyllä, saavutin vuoren huipun!

Oma kuntoni on toki hyvin keskiveroinen, mutta haastan kaikki vaellusta harrastavat nousemaan saman reitin jo ihan sen takia, että niin upeaa vaellusreittiä ei kovin muualla ole, mutta myös jos haluaa kerrankin laittaa kuntonsa koetukselle, niin tämä reitti tarjoaa siihen oivan tilaisuuden.

Minna järjestää urheilulomia, ja keväällä on luultavasti uusi sporttiloma tiedossa, joten ketä kiinnostaa häneen voi ottaa yhteyttä vaikka viestimällä FB:ssä. https://www.facebook.com/minna.kaarni

Viimeinen päivä meni rentoutuessa ja uidessa, ja vaikka paluumatkalle lähteminen oli haikeaa, olimme kuitenkin hyvin iloisia, että vihdoinkin saatoimme palata kotiin ja arjen touhuin. Tyttärenikin odotti innolla kouluun pääsyä lähes 7 kk kotona olon jälkeen.

Suosittelen siis lämpimästi Elban-saarta, sillä saarelle rantautuminen irrottaa muusta maallisesta elämästä. Suosittelen myös syyskuuta ja alkukesää lomailuun, jolloin turistikausi on rauhallisempi ja hotellien hintataso alhaisempi. Suosittelen myös hoteliamme, jos haluaa hemmotella itseään.

Ja ennen kaikkea suosittelen vierailemaan Tenuta delle Ripaltan viinitilalla, sillä niin ainutlaatuisissa olosuhteissa kypsyviä viinirypäleitä on harvoin mahdollista maistella itse paikan päällä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.