Auringonkukkien maassa viinielämyksiä- ja salaisuuksia

Tästä tulee kenties hiukan poukkoileva kirjoitus. Aloitetaan vaikka siitä, että tyttäreni on kesäisin käynyt kesäleirillä, Italia kun on lasten kesäleirien luvattu maa. Kolme vuotta on mennyt Toscanassa lentopalloleirillä, mutta nyt on lentopallon palaaminen jäänyt, joten löysin Umbriasta kesäleirin, jossa opittiin englantia. Viikko sitten sunnuntaina ajoimme mutkaista tietä korkealle vuoristoon Assisi-kaupungin lähistölle, mistä löytyi aivan ihana leiripaikka. Lapset majoittuivat luonnon keskellä sijaitsevaan majataloon, ryhmä oli pieni ja opettajat herttaisia (äidinkielenään englantia puhuvia), joten saatoin jättää tytön rauhallisin mielin leirille.

Nyt jo pääsemmekin varsinaiseen asiaan. Tytön leiri loppui perjantai-illalla, mutta päätimme matkustaa lähistölle jo torstaina, ja muistin että minulle oli vihjaistu kauniista hotellista Villa Loggiosta Cortonan lähellä, joka kuuluu Toscanaan mutta sijaitsee Umbrian kupeessa.

Varasin siis huoneen Villa Loggiosta ja saavuimme sinne torstai iltana. Villa on kuulunut aikoinaan aatelissuvulle, mutta muutama vuosi sitten muutettu hotelliksi. Hotelli oli tyylikkäästi sisustettu, ulkona oli kaunis uima-allas, mutta ennen kaikkea nyt ”social distancing” -aikana olo hotellissa oli turvallinen, sillä illallinen ja aamupala katettiin ulos, kauas muista vieraista. Tuntui jopa kuin olisimme olleet hotellin ainoita vieraita. Tätä harhaa tuki myös hotellin henkilökunta, joka kohteli vieraitaan kuin kuninkaallisia.

Mutta kerrotaanpa jotain viinistäkin. Sillä rehellisyyden nimissä tuskin olisin ollut niin kiinnostunut hotellista, jos hotellin omistaja ei olisi valmistanut myös viinejä. Niinpä illallisen yhteydessä olin varannut viinien maistelun. Meillä oli katettu pöytä huoneemme eteen terassille, jossa nautimme illallista ja maistelimme tilan viinejä. Minä en tiennyt mitä odottaa, joten olin positiivisen yllättynyt. Tilan Vermentino poikkesi Vermentinosta, joita rannikolla tuotetaan, sen ollessa tuoksuiltaan aromikkaampi, ja suussa tyypillinen sitruunainen kirpeys verhoutui pehmeyteen.  Ihastuin eniten tilan valkoviiniin nimeltään LOSNA IGT, joka oli valmistettu, Sauvignon Blanc ja Viogner-viinirypäleistä, ja kypsyi tammitynnyrissä puolivuotta. Viinissä oli Sauvignon Blancin tyypillinen tuoksu, mutta jota Viogner oli pehmentänyt ja raikastanut. Hyvin ainutlaatuinen viini. Myös tilan Chardonnay TANAQUIL IGT oli miellyttävä, ja ennen kaikkea erilainen Chardonnay.

Ennen kuin mainitsen punaviinit, minun täytyy tehdä sivuhuomautus ja kertoa, että Cortonan viinialue on hiukan Bolgherin tapainen viinialue, koska siellä on alettu viljelemään ei tyypillisiä italialaisia viinilajikkeita, joista menestyksekkäin on Syrah. Ilmeisesti Syrahia on viljelty alueella jonkin verran jo 1900-luvun alussa, mutta 1960-luvun vaihteessa se löydettiin uudelleen ja 1970-luvun alussa Professori Attilio Scienzan (huom. sama henkilö kuin jonka mainitsin Bolgherin yhteydessä) ja Milanon yliopiston avulla alueella toteutettiin tutkimus maaperän ominaisuuksista ja Cortonan ilmasto-olosuhteista. Opintojakson aikana alueelle istutettiin erilaisia ​​Syrah-lajikkeita, jotta ymmärrettäisiin mitkä näistä sopisivat parhaiten Cortonen ilmastoon ja maaperään. Tämän tutkimuksen aikana korostui Cortonen samankaltaisuus Rhone-rannikon viininviljelyalueen kanssa. Viime vuosien aikana Cortonan onkin tullut tunnetuksi juuri Syrahin viinialueena, ja alueen viinitilat ovat saaneet maailmanlaajuista tunnustusta.

Tässä lisää aiheesta:

https://www.wine-searcher.com/regions-cortona

http://www.livingcortona.com/cortona-wines-and-cortona-syrah/

Myös Villa Loggio valmistaa kahden tyyppistä Syrah-viiniä. Ensimmäinen TINA DOC ei ollut käynyt tynnyrissä, mutta siitä huolimatta viinin aromit olivat varsin monipuoliset; siinä tuoksui mustaherukka ja useita mausteita, ja suussa viini oli samalla raikas ja pehmeä. Tilan toinen Syrah viini LUCIUS (käy 18 kk tynnyrissä) oli tuoksuiltaan tumman hedelmäinen ja kukkainen, ja suussa pehmeät tanniinit sekoittuivat raikkauteen ja mineraalisuuteen. Lisäksi tila valmisti CURTUN IGT viiniä, joka koostui Cabernet Sauvignonista ja Merlotista, joka suussa oli täyteläinen ja elegantti. Nämä viinit, kuten Bolgherin viinit, olivat jälleen Italian viiniluokituksessa IGT tai DOC viinejä lainsäädännöllisitä syistä (koska eivät kuulunut alueen säännönmukaisiin viljelylajikkeisiin) ja ovat jälleen esimerkki siitä, miten viiniluokitus ei määritä laatua. Kaiken kaikkiaan oli aivan täydellistä maistella viinejä syöden illallista ja katsellen samalla kun auringonlasku muutti toscanalaiset kukkulamaisemat maalauksiksi.

Heräsimme seuraavaan aamuun loistavin mielin, ja nauttiessamme ulkona varjossa aamiaista pohdin miten viettäisin päivän ennen kuin hakisimme tytön. Olin pyrkinyt varaamaan vierailun muutamille alueen viinitiloille, mutta koska kukaan ei ollut vastanut sähköposteihini oletin viinitilojen olevan kiinni. Toisaalta koska olimme jo maistaneet alueen viinejä hotellilla, päätimme vierailla läheisellä, kuuluisan Vino Nobile di Montepulcianon kotikaupungissa eli Montepulcianossa, johon emme häpeäksemme olleet koskaan tutustuneet. Sovin myös omistajan kanssa pienen vierailun viinitilalla myöhemmin iltapäivällä.

Niinpä matkasimme autolla pitkin kiemuraista tietä läpi auringonkukkapeltojen kohti Montepulcianoa. En ollut ikinä nähnyt niin valtavia ja monia auringonkukkapeltoja kuin täällä Cortonan lähistöllä.

Montepulciano on keskiaikainen kaupunki, joka sijaitsee korkealla kukkulan laella, ja kapeaa katua ylös kavutessamme ensimmäinen huomio kiinnittyi siihen, että paikka vilisi ravintoloita ja viinikauppoja. Aikamme noustuamme katuja ylös ja ihasteltuamme romanttisia kujia ja kaupungin muurien välistä levittäytyvää toscanalaista maisemaa, päätimme että oli aika lounastaa.

Lounas paikaksi valitsimme yksinkertaisen osterian, jonka yhteydessä toimi Crose di Febon viinitilan viinikauppa. Tilasimme paikallisia leikkeleitä ja juustoja, ja kesäisen suosikki ruokani panzanellan, joka sisältää kosteaa leipää ja eri vihanneksia. Luonnollisesti halusimme maistaa myös paikallista viiniä. Päivä oli kuuma, joten punaviini ei houkuttanut, joten ensin tilasin rosé viiniä, joka oli ihan miellyttävä, mutta päätin sitten, että minun on käytettävä tilaisuutta hyväksi ja tilasin Crose de Febon Nobile di Montepulciano Riserva nimeltään Amore mio. Viini osoittautui ensiluokkaiseksi. Tuoksukirjossa löytyi eri tummia marjoja, luumua, mutta myös mausteita, kahvia ja maanperän tuoksuja. Myös maku, jälkimakuineen oli todella vaikuttava. Kyseessä oli todella elämys viini ja tarjosi autuaan aistinautinnon. Edessä avautuva Toscanalainen maisema ja rentoutunut ilmapiiri teki nautinnosta lähes täydellisen, jopa niin että liikutuin. (No kuka minut tuntee hyvin, tietää että liikutun hyvin helposti.)

Olikin aivan pakko ostaa tätä viiniä mukaan, ja lisäksi pysähdyimme ostamaan enotecasta / viinikaupasta muutaman pullon muiden viinitilojen Nobile di Montepulcianoviinejä, joita sitten maistelen kotona.

Tehdäänpä tässä vaiheessa hyppäys vielä covid-aikakauteen ja turismiin. Oli surullista nähdä, miten Montepulcinon kadut olivat turisteista tyhjät, ja vain muuta harva saksalainen turisti nautti paikan tunnelmasta. Turistien puuttuminen, varsinkin amerikkalaisten, on Italian taloudelle suuri katastrofi ja useiden miljardien tappio. Suomessa Italia ei ole enää niiden valtioiden listalla, jotka vaativat palatessa omaehtoista karanteenia, joten periaatteessa Italiaan matkustaminen on mahdollista, mutta on hyvä ottaa huomioon  että tietyt säännöt ovat voimassa ainakin nyt heinäkuussa 2020, ja epäilen että koko kesän.

Tässä muutama käytännön ohje covid-aikakauden Italian turisteille.

  • Kasvosuojaimia myydään lähes kaikissa apteekissa (Itse ostan 50kpl pakkauksen 25 €)
  • Italiassa kasvosuojainta käytetään ravintoloissa ja kaupoissa, museoissa, julkisissa liikennevälineissä ja muissa sisätiloissa. Kun astut ravintolaan, kasvosuojain kuuluu pitää kasvoilla, mutta istuessa pöytään sen voi ottaa pois. Samoin jos menet WC:n kasvosuojain pitää olla kasvoilla.
  • Supermarketeissa kovaääniset kehottovat pitämään turvaväliä ihmisiin, ja samoin sitä suositellaan kaikkialla. Kättely ja poskisuudelmat ovat menneisyyttä.
  • Käsien desifiontiainetta löytyy lähes kaikista liikkeistä ja ravintoloista, ja sitä pyydetään käyttämään.

Tilanne saattaa toki muuttua tästä, mutta tällä hetkellä vaikuttaa, että covid-aikakausi tuskin on ohi tänä kesä tai edes tänä talvena, ja mahdollisesti vielä ensi kesänä tartuntoja saattaa ilmetä paikka paikon niin Italiassa, kuin Suomessa, mikä tarkoittaa, että maskin käyttöä jatketaan pitkään. On vain opittava elämään viruksen kanssa. (Toivottavasti olen väärässä!)  Kukaan ei rakasta kasvosuojainta, mutta sen käyttö osoittaa vastuullista muita kohtaan. Oma kokemukseni on, että 95% liikkeenharjoittajista (jopa katukauppiaat) käyttävät kasvosuojainta.

Mutta palataan vielä hetkeksi viineihin. Kuten totesin, olin sopinut vielä kierroksen Villa Loggion viinitilan tuotantotiloissa, joissa viiniä valmistettiin isoissa puutynnyreissä, metallitankeissa, ja kypsytettiin tammitynnyreissä. Kaikki oli hyvin yksinkertaista, mikä kertoo siitä, ettei hyvän viinin valmistuksen tarvitse olla suurenluokan teatteria. Omistajan kanssa jutellessa paljastui myös, miksi viineissä maistui yllättäen mineraalisuus, sillä aikoinaan alue oli ollut veden peittämä, josta kertoo Leonardo da Vincin piirtämä kartta. (Mitä kaikkea Da Vinci ehtikään tehdä eläessään!)

Kuva kartastasta löytyy täältä. https://www.finestresullarte.info/operadelgiorno/2014/236-leonardo-da-vinci-mappa-della-valdichiana.php

Kaiken kaikkiaan vaikutelmaksi jäi, että viinin valmistus oli omistajalleen lähinnä harrastus, sillä hän halusi pitää sen pienenä eikä edes saada viinejään laajempaan kaupalliseen levitykseen. Näinpä Villa Loggion viiniä löytyy harvoista paikoista, melkeinpä paras paikka tutustua viineihin on hotellin yhteydessä. Voikin kysyä onko välttämätöntä, että kaikki viinitilat pyrkivät suuriin tuotantonumeroihin ja kuuluisuuteen? Ehkä onkin hienompaa, että jotkut viinit jäävät harvojen tuntemaksi ja nauttivaksi. Itselleni jäikin tunne, että olin päässyt osalliseksi salaisuutta.

Lopulta oli tullut aika käydä hakemassa kesäleiriläinen. Meitä vastaan tuli todella onnellinen tyttö, ja tytön hyvästellessä opettajiaan ja uusia ystäviään äiti jälleen liikuttui ja nieli kyyneleitä. Aika varmasti tyttö palaa leirille ensi kesänä, ja äiti palaa viiniretkille lähiseudulle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.