Viininmaistelua koronaviruksen aikaan

( Vapaasti mukaillen García Márquezin romaanin otsikkoa Rakkautta koleran aikaan)

Vuosi 2020 on alkanut viinimatkailun suhteen vähemmän onnekkaasti. Tammikuussa valmistelin muuttoa, joten kiireet pitivät minut poissa viinitiloilta. Sitten helmikuussa heti muuton yhteydessä iski paha flunssa, joka vei voimat ja makuaistin. Ja nyt sitten maaliskuussa Italiaan levisi koronavirus ja parhaillaan asuinkuntamme Reggio-Emilia kuuluu ns. punaiseen alueeseen, josta ei saa liikkua pois.

Täällä kotona nyt sitten nökötämme, vietämme sitä kuuluisaa perheen laatuaikaa keskenämme ja toivomme parasta, että virus poistuisi maasta nopeasti ja ettei kukaan tuttavamme tai läheisemme sairastuisi.

Mutta näinä aikoina voimme olla tyytyväisiä, että olemme harrastaneet viinimatkailua ja viinikaapista löytyy viiniä, jopa niin että jos supermarketit suljetaan, saatamme kuolla nälkään, mutta emme janoon.

Kun vielä kieleni makunystyrät parantuivat flunssasta, päätin lauantaina tehdä vertailevaa tutkimusta. Pyysin miestäni valmistamaan Burgundin lihapataa ruoaksi, ja sitten halusin maistella kahta blendviiniä, ranskalaista ja italiasta ruuan seurana.

Viinikaapin kätköistä löytyi Italialainen Jassarte Toscana IGT Rosso 2013, jota valmistaa Guado al Melo -viinitila Bolgherissa. Olemme käyneet viinitilalla useamman kerran, ja jonne suosittelen lämpimästi vierailua.

Toinen viini oli sen sijaan ranskalainen Chatenau le Chatelet, Saint-Emilion Grand Gru 2005, jonka olimme ostaneet kauan sitten vieraillessamme Saint-Émilionin Bordeaux’n viinialueella. En muista viinitilasta niinkään mitään, mutta Saint-Émilionin viinimaisemat ovat minulla vielä hyvin muistissa, sillä rakastuin alueeseen suunnattomasti.

Päätin arvostella molemmat viinit AIS (Associazione Italiana Sommelier) – kaavakkeen mukaan, kuten aikoinaan sommelier-kurssilla oli tapana tehdä.

Tässä AIS:n kaavake:

Kuten näkyy aivan yksinkertaisesta prosessista ei ole kyse, vaan maistelussa arvioidaan monta viinin ominaisuutta.

Tässä hyvin vapaasti suomennettuna viininmaistelun arvosteluprosessi: (Itseasiassa arvostelutermien kääntäminen suomeksi tuntui vaikealta, ja tunnen osaksi epäonnistuneeni siinä, mutta toivottavasti saatte jonkun käsityksen, miten arvostelu etenee.)

Aivan ensimmäiseksi arvioidaan viinin väri. Valkoviinien väriskaala on keltavihreä, oljenkeltainen, kullankeltainen, oranssin keltainen, kun taas punaviinien väriskaala on violetin punainen, rubiinin punainen, granaatinomenan punainen, oranssinpunainen. Väri kertoo muun muassa viinin iästä.

Viinissä arvostellaan myös sen koostumus eli miten hento tai täyteläinen viini on. Kuohuviineissä arvioidaan puolestaan kuplien tiheys ja koko, sekä niiden kestävyys. Mitä pienemmät, tiheämmät, ja kestävämmät kuplat sitä laadukkaampi kuohuviini yleensä on.

Tämän jälkeen arvioidaan viinin tuoksun laatu ja pyritään tunnistamaan viinissä esiintyvät aromit/tuoksut. Valkoviineissä voidaan löytää kukkaistuoksuja kuten kamomillaa, appelsiinin kukkaa, kieloa, hedelmäisiä tuoksuja kuten ananasta, persikkaa, greippiä, mausteisuutta tai yrttisyyttä kuten neilikkaa, vaniljaa, salviaa, basilikaa tai orgaanisia tuoksuja kuten heinää tai tomaatin lehteä.

Punaviineissä puolestaan voidaan löytää kukkaistuoksuja kuten ruusua tai orvokkia, hedelmäisiä tuoksuja kuten kirsikkaa ja luumua, marjaisia tuoksuja kuten mustaherukkaa ja karhunvatukkaa, mausteisuutta kuten mustapippuria, neilikkaa, suklaata, kahvia tai orgaanisia tuoksuja kuten metsän, sammaleen, nahkan (eläimen) tuoksuja

Seuraavaksi arvioidaan viinin makuominaisuudet seuraavassa järjestyksessä:

  • Viinin makeus eli onko viini kuiva, puolikuiva, makeahko, makea vai jopa imelä.
  • Viinin hapokkuus (raikkaus) eli onko viini hapoton, hiukan hapokas, melko hapokas, hapokas, hapan.
  • Viinin alkoholipitoisuus. Puhutaan viinin lämmöstä eli onko viini kevyt (lähes alkoholiton), hiukan lämmin, melko lämmin, lämmin vai maistuuko alkoholi voimakkaasti.
  • Viinin pehmeys (Glyseroli pitoisuus) eli maistuuko viini kovalta/kitkerältä, hiukan pehmeältä, melko pehmeältä vaiko pehmeältä
  • Viinin tanniinisuus ( ainoastaan punaviineissä) eli kuinka voimakkaasti viinissä maistuvat tanniinit; heikosti, melko voimakkaasti, voimakkaasti vai jopa liian voimakkaasti niin että ne aiheuttavat viinin kovan maun. Ne saattavat myös puuttua kokonaan.
  • Viinin mineraalisuus eli maistuvatko viinissä mineraalit lainkaan, maistuvatko ne vähän, melko paljon, paljon, vai onko viini jopa suolainen.

Kun viinin eri elementit on arvioitu erikseen, arvostellaan viini kokonaisuutena, sen rakenne, tasapainoisuus, ja intensiivisyys. Tärkeä viinin ominaisuus on sen jälkimaun pituus, eli kestääkö maku pitkään vai vähän suussa, ja kuinka monipuolinen se on. Lopuksi arvostellaan viinin laatu eli onko viini tavallinen, melko hyvä, hyvä vai erinomainen, sekä viinin kehittyneisyys aste eli onko kyse kehittymättömästä, nuoresta, valmiista, kypsästä vai vanhasta viinistä. Aivan viimeiseksi arvioidaan, kaikki viinin ominaisuudet huomioon ottaen, viinin harmonisuus.

Tämän jälkeen viini vielä pistetyttään 60-100 asteikolla. 60-70 pistetä annetaan viineille, joiden laatu on heikko. Suhteellisen laadukkaille viineille annetaan 70-80 pistettä, 80-94 pistettä annetaan hyville viineille, ja 95-99 annetaan erinomaisille viineille. 100 pistettä saa täydellinen viini, mutta se on todellinen harvinaisuus.

AIS-kaavakkeen mukainen arvioni lauantain viineille oli siis seuraava:

Jassarte Toscana IGT Rosso 2013, Guado al melo, sisältää jopa 30 eri antiikkisia viinilajiketta, jotka kaikki kasvavat kaikki samalla viininviljelys alueella, mutta joita ei ole erikseen mainittu.

Viinin väri on selvästi rubiininpunainen, viinin koostumus on täyteläinen, sillä lasiin muodostuvat selvät holvikaaret miksi niitä Italiassa kutsutaan. Tuoksu on intensiivinen, monimuotinen ja hieno. Tuoksussa löytyy kirsikkaa, Mon Chéri suklaata, mustaa pippuria, maatuvan metsän tuoksua, vihreää paprikaa ja jopa hiukan neilikkaa. Myös kukkaistuoksuja löytyy kuten orvokkia ja neilikkaa.

Kun siirryn maistamaan viiniä, tunnen ensimmäiseksi kurkussa lämpöä, mikä kertoo että viinin alkoholipituus on korkea. Viini on myös mehevä ja melko pehmeä, ja viinistä löytyy myös sopivassa suhteessa hapokkuutta ja tanniinit ovat ilmiselvästi nähneet tammitynnyrin. Myös mineraalisuus kihelmöi selvästi poskissa. Rakenteeltaan viini on kuitenkin yllättävän raskas. Kaiken kaikkiaan viini on intensiivinen, melko tasapainoinen, ja jälkimaku on pitkä. Viini on iältään nuori, ja olisi voinut ikääntyä pullossa vielä ainakin muutaman vuoden. Kokonaisuutena viini on melko hieno, ja melko harmoninen, sillä alkoholi peittää liiaksi muut viinin ominaisuudet. Viinille annan 82 pistettä.

Saint-Emilion Grand Gru 2005, Chatenau le Chatelet, sisältää ainakin merlot ja cabernet franc-viinirypälelajeja. ( Tyypillinen bordeux blend sisältää Cabernet Sauvignon-, Merlot-, Cabernet Franc-, Petit Verdot Malbec-, ja jopa Carmenere viinirypälelajikkeita.)

Viinin väri on samoin rubiinin punainen, mutta reunoilla näkyy myös granaatin punaista, mikä on merkki sen iästä. Viinin koostumus on täyteläinen sillä holvikaaret lasissa jäävät pitkäksi aikaa lasin sivuille, mutta lasissa viini liikkuu kevyemmin kuin Jassarten. Viinin tuoksu on vähemmän intensiivinen verrattuna Jassarteen, mutta hieno ja monimuotoinen. Viinin tuoksumaailmassa esittäytyy marjaisia ja hedelmäisiä tuoksuja marmelaatin muodossa ja kuivattuja viikunoita. Viinissä tuoksuu myös keltainen ruusu, ja hiukan tammitynnyri, joka on muuttunut nahkan aromiksi. Lisäksi viinistä nousee esille vieno toffeen tuoksu.

Suussa viini maistuu sopivan täyteläiseltä. Viini on samalla pehmeä, raikas ja tanniininen. Alkoholi ei lämmitä liikaa. Ainoa mikä puuttuu on mineraalisuus. Siitä huolimatta viini on tasapainoinen. Parasta on viinissä sen jälkimaku, joka jatkuu pitkään monimuotoisena. Maku on siis hieno, tasapainoinen, ja rikas, ja viini on kypsä eli valmis juotavaksi. Kokonaisuutena viini on harmoninen. Pisteitä viinille annan 86.

Periaatteessa ranskalainen viini osoittautui paremmaksi, mutta rehellisyyden nimissä vertailu ei ollut oikeudenmukainen pelkästään jo sen vuoksi, että viinien vuosikerroissa on niin suuri ero. Lisäksi Saint-Emilion Grand Grun takana on vuosikymmenien ranskalainen osaaminen, kun taas Guado al Melo on vasta-alkaja, mutta silti viinitila yltää tekemään hyvää ja ennen kaikkea tuoksumaailmaltaan mielenkiintoista viiniä.

Tämä AIS-kaavion mukainen viininmaistelu saattaa vaikuttaa tylsältä ja tekniseltä, ilman kauniita korusanoja ja jossa komeita adjektiiveja ei viljellä. Mutta vaikka maisteluprosessi on hyvin tekninen, se on silti hyvin miellyttävä ja lähes meditatiivinen kokemus, sillä siinä hetkessä keskitytään juuri kyseisen viinin aromeihin ja makuihin. Se että arvioinnin yhteydessä osaa tunnistaa tuoksuja viinistä ja erottaa viininmaun eri ominaisuudet, tuottaa suurta mielihyvää.

Alussa tein tätä usein pieneen muistikirjaani. Mutta jossain vaiheessa se jäi. Viinitiloilla vieraillessa viineihin ei ehdi syventymään ja arvostelemaan perinpohjaisesti, kuten ei myöskään ravintoloissa, kotona puolestaan ruuanlaitto ja muu elämä rajaa keskittymistä viinin arviointiin.

No nyt lähes kotiarestissa eläessä on aikaa palata maistelemaan viinejä oikeaoppisesti. Ehkä tämä on yksi niitä positiivisia asioita, joita koronaviruksen aika meille opettaa:

On aikaa rauhoittua ja tehdä asioita pitkän kaavan mukaan.

Kunhan vain vielä löytäisin muistikirjani jostain muuttolaatikon pohjalta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.