Vesuviuksen takana kohtaavat antiikin ja moderninajan viinit

Lähes 30 vuotta sitten ajauduin pitämään välivuotta Napoliin, ja siitä vuodesta voisin kirjoittaa romaanin. Sen jälkeen Napolin seutu on tullut tutuksi monen vaiheen jälkeen, samoin kuin sen viinit. Mutta rehellisesti puhuen en ole koskaan arvostanut Napolin seudun, tai oikeastaan Campanian, alueen viinejä. Tämä johtuu siitä, että alueella viinejä on tuotettu kiinnittäen huomiota enemmän määrään kuin laatuun.

Tämä on harmi, sillä Napolin seutu on yksi vanhimmista alueista, missä viiniä on viljelty, ja missä kasvaa edelleen useita alkuperäisiä viiniköynnöslajikkeita. Napolin alue oli antiikin aikana kreikkalaisten asuttama, jotka olivat tuoneet mukaan viinilajikkeita kuten Aglianicon, Grecon, Fianon, Falanghinan ja Piedirosson. Roomalaisten aikana Pompein tärkein elinkeino olikin viiniviljelys ja valmistus. Viininvalmistus muistutti itseasiassa hyvin paljon nykyajan viininvalmistusta. Vaikka alkuaan orjat tallasivat viinirypäleet viinimehuksi, lopulta tekniikka kehittyi niin, että viinimehu saatiin aikaiseksi mekaanisesti painamalla viinirypäleet viinikuurnassa, josta viinimehu valui kourua pitkin viinikellariin. Tuohon aikaan viinin käyminen oli voimakasta, viinimehu lähes kiehui, ja viinin kypsyminen tapahtui terrakottaruukuissa, joskus jopa useita vuosia. Valmis viini oli paljon vahvempaa kuin nykyään ja katkeraa, jonka vuoksi siihen saatettiin lisätä hunajaa ja mausteita. Viini oli Pompein tärkein vientituote, ja satamasta lähti laivalasteittain viinejä muihin Välimeren maihin Pohjois-Eurooppaan asti.  Keskiajan myötä Campanian asema viininsupervaltana vähitellen heikentyi.

Viini esiintyykin useissa Pompein seinämaalauksissa aiheena

Meillä oli sukulaisjuhlat tiedossa Napolin alueella, joten velvollisuus kutsui, vaikka aikaa meillä oli vähän ja matka oli pitkä. Päätimme yöpyä sisämaassa Avellinon seudulla, jotta välttäisimme alueen pahimmat ruuhkat. Avellino sijaitsee Vesuviuksen takana, ja Napolista sinne ajaa vajaassa tunnissa. Minä en siellä suunnalla ollut koskaan käynyt, vaikka Napolin ja sen rannikko kaupungit tunnen hyvin. Ajatus oli, että jos aikataulu antaisi periksi, johonkin viinitilaan kävisimme tutustumassa.

Saavuimme lauantaina juuri sopivasti lounasaikaan Napoliin, jonka jälkeen veimme matkalaukut hotelliin. Avellinon seutu yllätti minut täysin. En osannut odottaa niin kukkulaista maisemaa, jota jylhät vuoret taustalla vartioivat, ja niin uneliaan rauhallista tunnelmaa. Jos Napolissa luonto on lähes aina kesäasussa, vuoristossa oli ruskaa ja ilmassa leijui syksyn tuoksu.

Campanian alueella valmistetaan useita viinejä

Ensimmäisen aloitteen teki mieheni. Kun hän ei muuta ohjelmaa illaksi keksinyt, vei hän meidät Cantine di Marzon viinintuottajien myymälään, jossa hän oli aikoinaan käynyt. Cantine di Marzo sijaitsi kukkulan laella kuuluisassa Tufon kaupungissa. (Tufo tarkoittaa maaperää, joka syntyy tulivuoren, tässä tapauksessa Vesuviuksen, purkauksen synnyttämästä tuhkasta, mikä takaa viinille monipuolisen aromin).

Cantine di Marzo on alueen yksi vanhimmista viinitiloista, ja kyseessä oli hyvin tyypillinen alueen viinimyymälä, jossa lähiseudun ihmiset käyvät ostamassa viiniä kanistereihin, ja samalla vaihtavat kuulumiset viinilasin äärellä.

Olin hiukan epäileväinen, mutta huomioni kiinnittyi, että muutama heidän viininsä oli ansainnut Tre bicchieri eli kolmen lasin maininnan Gambero Rosson viiniarvostelijoilta (Gambero Rosso on viiniopas). Matkaväsymys painoi päälle, joten maistoin vain kahta viinitilan viiniä eli palkitun sarjan (Linea Premium) Greco di Tufo-valkoviiniä ja heidän Aglianico-punaviiniä (Linea Stemma). Palkittu Greco di Tufo olikin yllättävän raikas, tyypillisen sitruunainen, mutta samalla viinissä oli keveyttä ja pehmeyttä. Kaiken kaikkiaan hyvin miellyttävä, jonka mineraalisuus jäi pitkään kutkuttamaan poskia. Aglianicossa tanniinit olivat tyypillisen voimakkaat, muttei kuitenkaan liian terävät, ja vaikka alussa tuoksu oli hiukan etikkainen, lasissa se muuttui humuksessa, joukossa pippuria ja muita mausteita. Vaikka kyseessä oli perinteisestä viinistä, se kuitenkin erottui edukseen laadullaan. Ostimme muutaman viinin puisessa lahjapakkauslaatikossa joululahjoiksi.

Seuraavana päivänä minä puolestani tein aloitteen. Meillä oli aamupäivällä muutama tunti aikaa ennen suurta juhlapäivällistä, niin miksipä ei käyttää aika hyödyllisesti vierailemalla viinitilalle, varsinkin kun lähellä sijaitsi Feudi di San Gregorion kuuluisa viinitila. Todellisuudessa minua olisi kiinnostanut jokin muu viinitila, koska Feudi di Gregorion viinitilan viinejä on saatavissa vähän kaikkialla, ja ne eivät ole tehneet minuun suurta vaikutusta, mutta koska tila oli lähin ja sunnuntaiaamuna avoinna, se ratkaisi asian.

Feudi San di Gregorion viinitila sijaitsi korkealla vuoristossa, ja koska aamu oli kaunis ja aurinkoinen, ympäröivä luonto kaunistui silmissä entisestään. Itse Feudi di San Gregorion viinitila oli modernirakennus, jossa sijaitsi elegantti viinimyymälä. Koska meillä oli vähän aikaa, päätimme maistaa kolmea viiniä, ja jättää viinitilan kierros tekemättä. Se hiukan harmitti, mutta onneksi viinin maistelu oli järjestetty osaavasti. (15€ per henkilö)

Meiltä tiedusteltiin mitä viinejä haluaisimme maistaa, ja koska olin vähän aikaa sitten maistanut Feudi di San Gregorion metodo classico kuohuviiniä, Dubl (falanghina-viinirypäleestä) ja johon olin ihastunut, pyysin saada maistaa heidän toista kuohuviiniä Dubl + (valmistettu greco-rypäleestä.) Dubl-kuohuviini oli ollut miellyttävä, ei kovin hapokas, hedelmäinen hiivojen aromien ollessa peitellysti mukana. Sen sijaan Dubl + kuohuviinissä hapokkuus, kuplat ja hiivojen aromit olivat samppanjalle tyypillisiä (viini lepäsi pullotettuna hiivojen kanssa pitempään), mutta samaan aikaan Dubl + erottautui ominaispiirteillään pohjois-Italian metodo classico-kuohuviineistä.

(Haluaisinkin muistuttaa, että metodo classico-kuohuviinejä valmistetaan nykyään etelästä pohjoiseen, jotka ovat erinomainen vaihtoehto proseccolle. Ne saattavat maksaa muutaman eron enemmän kuin prosecco, mutta pitää muistaa, että niiden valmistusprosessi on monimutkaisempi ja kypsymisaika on pidempi.)

Tämän lisäksi pyysin maistamaan kahta punaviiniä, ja toivon melkein, etten niin olisi tehnyt, sillä se oli rakkautta ensi siemauksella.

Ensimmäinen punaviini oli valmistettu harvinaisesta viinirypälelajikkeesta nimeltä Sirico, josta en ollut koskaan kuullut. Sirico-viinilajike oli antiikin aikainen viinirypäle, joka oli melkein unohdettu, mutta joka oli nyt löydetty ja hyödynnetty uudelleen. Sirico-rypäleestä syntyi erittäin miellyttävää ja tasapainoista viiniä. Maistoimme 2015-vuosikertaa, jossa olivat täydellisessä tasapainossa viinin raikkaus, tanniinisuus, pehmeys ja mineraalisuus. Kyseessä oli viini, joka sopii nautittavaksi ruuan seuraksi, mutta eritoten nautiskeltavaksi yksin tai ystävien kanssa.

Myös toinen punaviini nimeltään Serpico (2012), joka valmistettiin satavuotisista Aglianico-viinirypälekasvin rypäleistä (mitä vanhempi viinirypälekasvi, sitä laadukkaampi viini) oli myös omaa luokkaansa. Viinin tuoksumaailma oli monipuolinen ja suussa se tarjosi erilaisia aistimuksia. Tanniinit olivat selkeästi esillä, mutta hienostuneet, joita myös viinin hapokkuus ja pehmeys säestivät. Minun oli pakko kysyä, miten oli mahdollista, että niin vivahteikas viini syntyi etelä-Italiassa? Minulle kerrottiin, että vaikka päivällä lämpötila alueella nousi korkealle, illalla se laski huomattavasti, samoin kuin ilmavirtaukset mahdollistivat, että viinirypäleiden aromit kehittyivät monivivahteisiksi. Kaiken kaikkiaan kyseessä oli elämysviini, mitä aina metsästän.

Paitsi, että nämä Feudi di Gregorion viinit olivat ainutlaatuisia, ne olivat ennen kaikkea rautaisella ammattitaidolla valmistettuja. Minun oli pakko muuttaa mielipidettäni Campanian alueen viineistä. Totta kai nämä maistamani viinit maksavat enemmän kuin tavalliset alueen viinit, (joita usein löytää supermarketeista), mutta huomattavasti vähemmän kuitenkin kuin pohjois-Italian laatuviinit.

Oli ollut todella kiinnostavaa oppia, että Napolin alueella valmistettiin erinomaisia ja omintakeisia viinejä, jotka tuovat vaihtelua vähän jo liiankin perinteisille primitivo- tai sangioveseviineille.

Ennen kaikkea olin iloinen, että Napolin alueella oli käynnissä viinien renessanssi.

Ympyrä oli siis sulkeutunut.

Home – Cantine di Marzo

http://dubl.it/?lang=en

https://www.feudi.it/en

https://www.visitnaples.eu/en/neapolitanity/flavours-of-naples/wines-of-naples-and-campania-tips-for-the-neapolitan-wine-world

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.