Arkkitehtuurin ja viinien symbioosi

Mikäpä piristäisi sateista lauantai-iltapäivää? No, tietenkin vierailu viinitilalla.

Onneksemme (tai kenties se oli tietoinen valinta, jonka psykiatri osaisi selittää) Toscanan asuntomme läheisyydessä on sekä Bolgherin-viinialue että Maremman/Grosseton-viinialue, joissa molemmissa sijaitsee useita kuuluisia viinitiloja.

Yksi näistä on meille jo entuudestaan tuttu Rocca di Frassinellon-viinitila , jossa olimme poikenneet pari vuotta sitten ja ostaneet muutaman pullon viiniä. Mutta koska viinitila oli hyvin näyttävä ja ainutlaatuinen, olin kiinnostunut vierailemaan tilalla opastetun kierroksen mukana. Olin ottanut yhteyttä viinitilalle etukäteen sähköpostitse ja varannut ”Visita Classica”, joka sisälsi ryhmävierailun viinikellarissa sekä viininmaistelun. Jos ei halua varsinaista viinitilan kierrosta, viinimyymälässä voi toki poiketa ilman varaustakin.

Vastassa meitä oli sateinen, mutta hyvin kaunis syksyinen maisema.

Monessa suhteessa Rocca di Frassinello ei ole perinteinen viinitila. Viinitila avattiin vuonna 2007 Milanolaisen sijoittajan toimesta, joka oli ostanut laajan maa-alueen (500 hehtaaria, josta 95 on valjastettu viininviljelyyn), ja viinitilan toisena osallisena toimii kuuluisa ranskalainen viinintuottaja Domaines Barons de Rothschild Lafite. Kyseessä on siis italialaisten ja ranskalaisten yhteisyritys, mikä on harvinaista, sillä ranskalaiset ovat tunnetusti italialaisten suurin ja vihatuin kilpailija viinien tuotannossa.

Tämän lisäksi Rocca di Frassinellon ainutlaatuisuus on sen arkkitehtuurissa, sillä sen on suunnitellut kuuluisa italialainen arkkitehti Renzo Piano. Rakennuksessa toimii viinitilan tuotanto ja kellari, toimistorakennukset, ja viinimyymälä kaikki yhdessä. Rocca di Frassinellon viinitila näkyy jo kaukaa punaisen tornin toimiessa maamerkkinä, ja se on näyttävä modernin tyylinsä ansiosta, ja sen kontrastin, jonka se luo levätessään perinteisessä Toscanalaisessa maisemassa viiniviljelmien syleilyssä. (Valitettavasti satoi niin paljon, etten saanut siitä kunnon kuvaa, mutta vierailemalla sivustolla voi nähdä rakennuksen.)

Paitsi, että viinitilarakennus oli vaikuttava arkkitehtoninen ilmestys, se oli rakennettu myös siten, että se olisi mahdollisimman tehokas ja käytännöllinen viinien valmistuksessa, ja takaisi mahdollisimman hyvänlaatuisen viinin. Muun muassa sadonkorjuun aikana viinirypäleet lajiteltiin ja murskattiin katolla, josta on suora yhteys alhaalla oleviin terästankkeihin, jolloin viininkäynnistys saatettaan aloittaa heti ilman ylimääräisiä siirtymiä, mitkä saattaisivat vaikuttaa viinimehun laatuun.

Viinikellarikin oli paitsi käytännöllinen niin myös hyvin näyttävä. Tästä kertoo myös se, että kerran vuodessa viinikellarissa pidetään jazzkonsertti. (Haaveilenkin tästä, sillä voin vain kuvitella millainen kokemus on musiikin kuuntelu viinien aromien keskellä!)

Lisäksi rakennuksessa sijaitsi pieni arkeologianmuseo, joka sisälsi etruskien ja kreikan ajan arkeologisia löydöksiä alueelta. Eräs tärkeä löydös oli kaunis kreikkalainen saviruukku, jossa oli aikoinaan säilötty viiniä. Ruukku todistaa, että viiniä oli viljelty samassa paikassa jo yli tuhat vuotta sitten.

Tämän lisäksi museossa säilytettiin muita antiikinajan viiniin liittyviä löydöksiä. Rocca di Frassinellon alueella sijaitsee myös etruskien hautapaikka, jossa voi vierailla oppaan kanssa.

Opas kertoi myös, miten antiikin aikana viiniin lisättiin mausteita ja juustoa pehmentämään makua, mutta myös hunajaa, joka auttoi viiniä säilymään.

Aika monta viinikellarin ja tuotannon opastettua kierrosta olen käynyt, ja olenkin huomannut, että jokaisella viinintuottajalla on oma narratiivinsa ja filosofiansa, miten ja miksi he valmistavat viiniä juuri siten miten tekevät.

Tällä kertaa kuulin ensimmäistä kertaa miten viininvalmistuksen loppuvaiheessa viinimehu käytetään sementtitankissa, jossa se imee happea, ja on siten vähemmän aggressiivinen. Samoin tilan nimikkoviini Rocca di Frassinellon käymisprosessi oli erittäin monivaiheinen, sillä ensin viini käytettiin terästankeissa, jonka jälkeen kypsyminen toteutettiin ensin tammitynnyreissä, sitten uudestaan terästankeissa, ja lopuksi sementtitankissa. Jokainen tilan viini kävi eri prosessin läpi, jonka tarkoitus oli korostaa kyseisen viinin ominaisluonnetta.

Opas kuvaili myös, miten Rocca di Frassinellon maaperässä kypsyvät viiniköynnökset imivät maaperästä runsaasti mineraaleja, tehden viineistä monivivahteisia. Samoin alueen lämmin ilmanala, ja paahtava aurinko tekivät viineistä alkoholipitoisia, mutta jonka taitava enologi oli onnistunut muuttamaan viinien eduksi.

Kierroksen jälkeen maistoimme neljää viinitilan tuottamaa viiniä. Tilalla valmistettiin ainoastaan yhtä valkoviiniä, alueelle tyypillistä Vermentinoa, mutta joka ei minua vakuuttanut, vaikka mineraalisuus oli miellyttävä. Sen sijaan punaviinit, Poggio alla Guardia, Ornello ja Rocca di Frassinello (jokainen oli eri muunnelma Merlot, Cabernet Sauvignon, Syrah, San Gioveto-viinirypäleiden sekoituksesta) saivat minut innostumaan, koska kenties juuri ranskalainen vaikutus teki niistä epätyypillisiä ja ainutlaatuisia viinejä Italiassa. (Tilan kaikista kallein viini Baffonero ei kuitenkaan kuulunut viinimaisteluun.)

Varsinkin Poggio alla Guardia-viini teki minuun vaikutuksen. Viini kypsytettiin ainoastaan teräksisessä tankissa, eikä siis käynyt tammitynnyrissä, jonka vuoksi se oli punaviiniksi teräksisen raikas. Myös Ornello oli yllättävän monipuolinen; aromeissa oli mausteita ja mustaherukkaa, sekä orgaanisuutta. Viinin tanniinit olivat puolestaan nuorekkaat ja maku elegantti. Rocca di Frassinello-viinin tuoksut olivat Ornelloakin monipuolisemmat ja maku harmonisempi. Rocca di Frassinello-viini kestää viinikaapissa useita vuosia, ja meillä on itse asiassa kyseinen viini edelleen viinikaapissa korkkaamatta.

Kokonaisuudessa meiltä oli mennyt vähän yli kaksi tuntia matkoineen viinitilalla vierailuun. Tytär oli ollut sen ajan kotona nenä kiinni talbletissa, joten kaikki olivat tyytyväisiä.

Vierailun aikana yllätyin monta kertaa kuulemastani, ja kommentoinkin miehelleni kotimatkalla, miten on mahdollista, että taas tuli opittua uutta, ja eikö tämä oppiminen ikinä lopu? Luultavasti ei koskaan, jonka vuoksi näitä viinitilan vierailuja jaksaa koluta, satoi tai paistoi.