Vendemmia-juhlat Vesuviuksen juurella!

Viime viikonloppuna toteutui pitkäaikainen haaveeni päästä osallistumaan vendemmiaan eli viinin sadonkorjuuseen, ja se tapahtui toisessa Italian kotikaupungissani Napolissa.

Napolilainen ystäväni Pina Scialo valmistui vuosi takaperin sommerlieksi, ja kun meillä oli matka tiedossa Napoliin, pyysin häntä järjestämään viinitilaan tutustumisen jossain Napolin lähellä, koska en ollut koskaan aikaisemmin vieraillut viinitilalla etelä-Italiassa. Hän järjestikin jotain vielä parempaa eli sadonkorjuutapahtuman Vesuviuksen juurella sijaitsevalla viinitilalla.

Miehelläni oli muuta puuhaa, jotain sunnuntaiaamuna kohtaisin Pinan ja hänen ystävänsä Casa Setaron viinitilalla, jossa meille ojennettiin viinitilan lakki, hansikkaat ja puutarhasakset, ja meidät vietiin viiniköynnöksien keskelle Vesuviuksen syliin.

Kyseessä oli viljelmä, jossa kasvoi Napolin alueen oma, jo antiikin ajalla tunnettu, viinilajike nimeltään piedirosso. Piedirosso on yksi harvoista alkuperäisistä viinilajikkeista, jota 1800-luvun lopulla viinikirvatuholainen ei tuhonnut. Viinikirva hävitti tuhansia viiniviljelyalueita maailmalla, ja ainoastaan viinilajikkeet, jotka kasvoivat hiekkaisessa tai vulkaanisessa maaperässä, tai kylmässä ilmastossa säästyivät viinikirvan aiheuttamilta tuhoilta. Viinikirva onnistuttiin lopulta voittamaan varttamalla viinilajikkeet amerikkalaiseen viinilajikkeen perusrunkoon, jolla oli luontainen sietokyky viinikirvaa kohtaan. Vielä edelleen suuri osa maailman viinilajikkeista kasvatetaan varttamalla amerikkalaiseen runkoon. Myös piedirosson luontainen kasvualusta Vesuviuksen vulkaanisessa maaperässä auttoi sen selviytymistä. Piedirossosta valmistetaan kuuluisaa Napolin alueen viiniä Lacryma Christi, joka on sekoitus piedirossosta ja toisesta Napolin alueen viinilajikkeesta nimeltään aglianico.

Aamu oli kaunis, aurinko paistoi korkealta, ilmassa oli syksyn kirpeyttä, ja viiniköynnökset kipusivat syksyn väreissä. Maiseman taustalla loisti aina yhtä majesteettinen Vesuvius. Ensin meille tarjottiin herkullinen aamupala, jonka jälkeen aloimme irrottamaan saksilla viinirypälekimput viiniköynnöksistä ja nostimme ne hellävaraisesti laatikkoihin. Rehellisyyden nimessä on todettava, ettei raskaasta urakasta ollut kyse. Meitä oli monta keräämässä satoa, ja jokainen teki työtä omaan tahtiinsa iloisesti rupatellen. Tyypilliseen italialaiseen tapaan ihmiset olivat pukeutuneet tyylikkäästi ja jotkut olivat jopa korkokengissä. Myös lapset osallistuivat viininkorjuuseen. Tämä viininkorjuu olikin lähinnä hauskanpitoa, eikä varsinainen työurakka. Joten, jos joskus satutte oikeaan viininkorjuuseen, niin unohtakaa tämä mitä tässä nyt kerron.

Joskus puolenpäivän aikaan lopetimme, ja vaikka kyse oli hauskanpidosta, olimme täyttäneet kymmeniä koreja viinirypäleillä, ja palasimme viinitilalle. Siellä meitä odotti monta ohjelmanumeroa. Ensin viinitilan omistaja kertoi viinitilan ja viiniensä filosofiasta eli kuinka hän teki biologista viiniä ja suosi paikallisuutta. Sitten meille näytettiin, miten keräämämme viinirypäleet kaadettiin viininmurskaajaan, joka erotti rypäleet viinirypäleistä, puristi mehun ja sylki ulos rypäleiden jätteen. Murskaajasta lähti putki, joka johti suureen saviseen ruukkuun, jossa viininvalmistus toteutettiin.

Viimevuosina on ollut ”muotia” valmistaa viiniä saviruukuissa kuten antiikin aikana. Olin lukenut viininmurskaajan toiminnasta, mutta vasta kun näin konkreettisesti edessäni miten viininmurskain toimi, ymmärsin paremmin prosessin.

Tämän jälkeen siirryimme varsinaiseen asiaan tässä sadonkorjuujuhlassa eli syömiseen ja juomiseen. Koska olimme Napolissa, lounas käsitti useita annoksia ollen laihduttajan painajainen. Jo pelkät alkupalat sisälsivät friteerattuja vihanneksia ja napolilaiset lihapullat tomaattikastikkeessa (todella herkullista.) Alkupalan jälkeen seurasi papupastaa, ja tuorelihamakkaraa friariellin kera, ja jälkiruokana tarjottiin mansikkapiirakkaa.

Ruokailun yhteydessä maistoimme tilan tuottamia viinejä. Näistä minulle mieluisammat olivat tilan kuohuviini ja roséviini. Kuohuviini oli nimeltään Pietrafumante ( savuavakivi) valmistettiin paikallisesta viinirypäleestä caprettone ja rose nimeltään Munazei rosato. Piedirosson ominaisuus on sen etikkainen tuoksu ja maku, jotka antavat sille antiikkisen viinin hengen, mutta vierastin hiukan 100%:sti piedirossosta valmistettua punaviiniä (munazei Rosso) sen etikkaisen tuoksun ja maun vuoksi, mutta piedirosson ja aglianicon yhdistelmästä valmistettu viini Don Vincenzo oli minusta jo miellyttävämpi ja monivivahteisempi. Kaiken kaikkiaan tilan viinit olivat yksinkertaisia maultaan ja aromeiltaan, mutta joissa kuvastui vulkaaninen hapan maaperä ja alueen kesytön kasvillisuus. Arvostinkin viinien ainutlaatuisuutta, ja sitä että viinitilan omistaja valmisti viinit itse eikä käyttänyt enologia apunaan.

Päivä päättyi vendemmia-juhlissa hitaasti jutellen illan hämärään asti ja lopuksi meille jaettiin myös diplomit siitä hyvästä, että olimme osallistuneet sadonkorjuuseen. Hiukan se huvitti, mutta olihan se tärkeä todistus vaativasta työstä, unohtamatta vielä vaativampaa syömistä ja juomista.

Viinitilan omistajat olivat järjestäneet täydellisen viinin sadunkeruujuhlan: Tunnelma oli ollut ainutlaatuisen viihtyisä, ja hyvän ruuan ja viinien lisäksi meitä viihdytti taitava musiikkiryhmä, joka esitti napolilaisia kansanlauluja. Olin viettänyt rentouttavan sunnuntaina luonnossa ja hyvän ruuan ja ystävien seurassa, ja oppinut monta uutta asiaa. Antaisinkin viinitilan isännille täydet kymmenen pistettä järjestelyistä ja tunnelmasta.

Kuten aina, Napoli ei jätä kylmäksi. Siksi sanonta: Nähdä Napoli ja kuolla. No tälläkään kertaa en kuollut, vaan sain uuden ikimuistoisen sunnuntain.

ps. Päivän aikana koin myös elämäni ensimmäisen virtuaalikokemuksen, kun tilalle oli viinimuseon edustaja, joka mainosti museoa ja antoi meidän tutustua viinimuseon virtuaalimaailmaan. Museo vaikutti mielenkiintoiselta ja varmasti tulen vierailemaan siellä.

Home Page

ps. Aamulla sain maistaa, Vesuviuksen juurella kasvavasta harvinaisesta aprikoosi-lajikkeesta valmistettua mehua, joka oli maailman parasta.

http://www.saporivesuviani.it/

Tässä Casa Setaron yhteystiedot. Jos haluatte maistella Vesuviuksen maaperässä kypsyneitä viinejä.

http://www.casasetaro.it/

Jos jotakuta kiinnostaa vierailla Napolissa, minuun voi ottaa yhteyttä niin välitän ystäväni Pinan yhteystiedot, sillä hänellä on B&B Napolin keskustassa. Häneltä saa myös vinkkejä muista viinitiloista Napolin alueella.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.