Franciacorta is the new black!

silkkimekkoja ja kuplivaa Franciacortan festivaaleilla!

Lopettakaa sen proseccon juominen, se ei ole enää yhtään trendikästä, ja siirtykään huimasti laadukkaampiin Franciacortan-kuohuviineihin!

Provosoiden ehkä aloitan, mutta haluan viedä teidät nyt hetkeksi Franciacorta kuohuviinien maailmaan kertomalla miksi kävin jo kolmannen kerran Franciacorta-kuohuviinifestivaaleilla.

Franciacorta festivaalit, Festival Franciacorta in Cantina, pidetään joka vuosi syyskuussa Franciacortan-viinialueella (Lago d’Iseon juurella, Bergamon lähellä) ja se on yksi isoimmista ja kuuluisimmista viinitapahtumista. Viikonlopun ajan viinitiloilla on avoimien ovien päivät, jolloin tiloilla järjestetään useita tilaisuuksia viininmaisteluista vierailuihin viinikellareihin. Nämä tapahtumat ovat maksullisia, ja koska tapahtumasta on tullut viime vuosina suosittu, kannattaa varata viininmaistelutilaisuus pari viikkoa etukäteen, varsinkin kaikkein kuuluisimmille viinitiloille.

No, minä en tietenkään tehnyt niin. En tällä kertaa, kun en ollut varma pääsemmekö lähtemään, mutta kun varmistui, että Celia jäi viikonlopun viettoon kummitädilleen, lähdimme mieheni kanssa ( joka onnekseni on kiinnostunut viinimatkailusta, ehkä jopa enemmän kuin minä) sunnuntai aamuna ajamaan Reggio Emiliasta kohti Bergamoa ilman sen tarkempaa suunnitelmaa.

Saavuimme ensimmäiseksi Ricci Curbastron viinitilalle, jonka kuohuviinit eivät ole kovin arvostettuja, mutta joka on yksi alkuperäisistä Franciacorta-viinitiloista ja siksi tunnettu. Vaikka emme olleet varanneet etukäteen vierailua, onnistuimme pääsemään mukaan ryhmäopastukseen, joka sisälsi kierroksen viinimuseossa ja viinikellarissa ja lopulta viinimaistelun 10 € per henkilöä. Oppaamme oli taitava tarinankertoja, ja olikin mielenkiintoista kuulla, miten viiniä oli valmistettu ennen vanhaan, ja kerrata samppanjan valmistusmetodia.

Franciacortahan valmistetaan samalla metodilla kuten samppanja (toisin kuin prosecco) eli kun viinirypäleen mehu (yleensä sisältää ainakin chardonnayta ja pinot noiria eri suhteissa) on pullotettu, sekaan lisätään hiivasekoitus, jonka jälkeen pullot suljetaan kruunukorkilla ja viini lepää hiivojen kanssa useita vuosia pullossa. Tämän aikana tapahtuu viinin käyminen, jolloin hiivat ”syövät” viinimehunsokerin jättäen viiniin aromit, ja tietenkin ne kuuluisat kuplat.  Kun viini on valmista, pulloja pyöritetään, ns. remuage (ennen käsin, nykyään koneellisesti) siten, että hiivan sakka laskeutuu korkkiin. Kun hiivan sakka on lopulta päätynyt korkin sisälle, pullon suu jäädytetään, korkki avataan ja jäätynyt hiiva poksahtaa ulos pullosta, jonka jälkeen pulloon lisätään ns. liqueur d’expédition, joka sisältää tietyn määrän sokeria ja viiniä, riippuen miten kuivaa tai puolikuivaa kuohuviiniä valmistetaan.

Ricci Curbastron kuohuviinit eivät tehneet suurta vaikutusta, tosin Franciacorta Dosaggio Zero DOCG Gualberto oli miellyttävä, mutta ns. jälkimaku ei kuitenkaan vakuuttanut. Mutta heidän kuohuviiniensä hintalaatusuhde on mielestäni oikein hyvä. Samoin viinitilan historiallinen ja vaatimaton ilmapiiri oli kokemuksen arvoinen. He olivat pysyneet uskollisina alkuperäiselle Franciacortan hengelle, toisin kuin useat muut Franciacortan viinitilat, joita teollisuusmiehet ovat ostaneet rakennuttaen jättimäisiä viinitiloja, mainitakseni Bellavistan ja Ca’ del Boscon-viinitilat.

Seuraavaksi päädyimme aivan sattumalta Corteaura nimiselle viinitilalle, joka oli aivan toisenlainen jo ulkonäöltään, mutta myös idealtaan. Corteaura oli perustettu vain viisi vuotta sitten, ilmeisesti erään rikkaan miehen vaimon ja pojan investointina. Tilalla oli alkamassa juuri kierros ja maistelu (20 € per henkilö), johon kuului pieni ruoka-annos. Viinitila viinikellareineen oli mahtipontinen ja uutta hohtava, ja oppaaksi sattui paikan enologi, joka kuvaili viinitilaan perustamista mielenkiintoisesta yrittäjänäkökulmasta, samoin hän paljasti herkullisia yksityiskohtia Franciacorta-viinialueen viinitilojen omistajista.

Sen lisäksi hän avasi silmiemme edessä kuohuviinipullon siten, että näimme miten hiivan sakka jäi korkkiin, jonka jälkeen maistoimme viiniä. Olikin jännittävää saada maistaa kuohuviiniä ennen kuin siihen oli lisätty liqueur d’expédition, ollen ns. pas dose’ samppanjaa. Olin aikaisemmin nähnyt prosessin liukuhihnalla Cremant de bourgogne-viinitilalla/tehtaalla Ranskassa, mutta nyt läheltä nähtynä prosessi konkretisoitui silminnähtävästi.

Kierroksen jälkeen viininmaistelu ja ruokailu oli järjestetty viehättävässä puutarhassa oliivipuiden keskellä. Corteauran kuohuviinit ovat hiukan yksinkertaisia, aromeja saisi olla enemmän, mutta kolmesta maistamastani viinistä oma suosikkini oli Dosé – The purity. Koska Corteauran viinit eivät ole kaikkein kuuluisampia Franciacorta viinejä, hinnatkaan eivät olleet kalliita eli 15-25 € per pullo keskimäärin.

Meillä oli vielä aikaa yhdelle viinitilalle, joten päädyimme tutulle Castello Bonomi-viinitilalle, jossa olimme aikaisemminkin käyneet, sillä siellä on aina paras tunnelma ja parhaat kuohuviinit, ja niin oli tälläkin kertaa. Ihmiset olivat pukeutuneet juhlavasti, mutta silti ilmapiiri ei ollut liian hienostunut. Bonomin tilalla jätimme tutustumiskierroksen suosiolla väliin ja halusimme vain istuskella viinitilan pihalla, joka oli täynnä iloisia ihmisiä ja nauttia rennosta tunnelmasta.  Castello Bonomi ei petä koskaan. Maistoimme paria kuohuviiniä ja söimme jälleen (5 €a lasillinen, 5 €a makkaraleipä, samoin kuin risotto).

Maistoin kahta Castello Bonomin millennium-kuohuviinejä ( viinisekoitus on valmistettu saman vuoden viinisadosta, mikä todistaa laadusta) Franciacorta Brut CruPerdu Reserve 2008 ja Franciacorta Brut CruPerdu Great Vintage 2009, ja mieheni lasista vielä heidän rose-kuohuviiniä, jotka kaikki olivat monipuolisia aromeiltaan ja vivahteisia maultaan.

Muutama Franciacortan viinitila jäi käymättä, jonne olisin mielelläni palannut kuten Corte Biancan-viinitila, mutta näin meillä on hyvä syy tulla takaisin ensi vuonna uudestaan. Sillä välin nautimme juhlana ja arkena Franciacortan kuohuviinejä, joita ostimme matkan varrella.

Ja taas kerran tuli todistettua miksi viinimatkailu kannattaa: Näin ymmärtää juomaansa kuohuviiniä paremmin, ja miksi Franciacorta-kuohuviini maksaa enemmän kuin prosecco, sillä sen valmistamiseen tarvitaan useampia työvaiheita ja paljon paljon enemmän aikaa.

Kuvahaun tulos haulle franciacorta mappa

https://www.festivalfranciacorta.it/

http://www.castellobonomi.it/en/

https://www.riccicurbastro.it/web/

Yksi vastaus artikkeliiin “Franciacorta is the new black!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.