Miksi harrastaa viinimatkailua?

Vastaanpa kysymykseen heti. Koska viinimatkailu on avartavaa ja lähes kaikki alueet missä viiniä viljellään maailmalla ovat juuri niitä kaiken kauneimpia. Viinimatkalla tutustuu myös helposti ihmisiin, jotka ovat sympaattisia ja rentoja, ja joiden kanssa aina löytyy yhteistä puhuttavaa viinin ollessa luonnollisestikin yhteinen puheenaihe.

Tällä kertaa päädyimme tutustumaan Friuli-Venezia Giulian alueeseen, joka sijaitsee Pohjois-Italian itäisemmässä osassa, lähellä Slovenian rajaa. Päädyimme sinne koska Friuli, samoin kuin sen viinit, olivat minulle suhteellisen tuntemattomia. Meillä oli sunnuntailounastapaaminen ystävien kanssa siellä päin, mutta oikein hyvä syy oli myös se, että kyseisenä viikonloppuna järjestettiin Cantine Aperte-tapahtuma.

Cantine Aperte-tapahtuma pidetään neljä kertaa vuodessa Italiassa, jolloin osa viinitiloista järjestää ns. avointenovienpäivät, eli kutsuvat tutustamaan viinitilaansa ja viinituotantoonsa, sekä tarjoavat sekä ilmaisia että maksullisia viinimaisteluita. Nämä Cantine Aperte-viikonloput ovat mukavia, sillä silloin on mahdollisuus tutustua useampaan viinitilaan, ja ilmassa on kansanjuhlan tuntua. Yleensähän Italiassa, jos haluaa vierailla viinitiloilla, pitää varata aika erikseen viininmaistelulle, joka myös maksaa (toisin kuin Ranskassa missä voit milloin vain astua sisään viinitilalle ja sinulle tarjoillaan maisteltavaksi viiniä ilman veloitusta). Suosittelen siis lämpimästi näitä Cantine Aperte– tapahtumia, varsinkin ihmisille, jotka ovat käyneet Italiassa jo sen tuhannen kerran ja haluavat kokea jotain uutta. (Lisää infoa: http://www.movimentoturismovino.it/en/events/2/cantine-aperte/)

Meidän viiniretkellämme oli myös aivan uusi komponentti, eli varhaisteini tyttäremme, eli jännitin miten hän viihtyy, ja hänen takiaan olin valinnut viinitilat niin, että viinitila vaikutti viihtyisältä.

Mutta mennäänpä asiaa eli itse viineihin. Aivan ensimmäiseksi, vähän sattuman kautta, mutta myös siksi, että tila mainosti olevansa auki jo lauantai aamusta, ajoimme viinitilalle nimeltään Pitars, Pordenone kaupungin jälkeen. Olimme lähes ensimmäisinä paikalla, ja heti meidät johdatettiinkin tutustumaan viiniviljelmiin ja viinitilantuotantoon, ja jopa meidän esiteinimmekin jaksoi kuunnella, vaikka tosin ilmeistä päätellen näki, että hänellä oli tylsää.

Tämän jälkeen saimme maistaa useampaa viiniä, ja koska en todellakaan odottanut oikein mitään, olin positiivisesti yllättynyt. Ainoastaan Pitarsin prosecco ei ollut mieleinen, mutta se johtui kenties siitä, etten muutenkaan suosi proseccoa, mutta muut viinit kuten friulano (entiseltä nimeltään tunnettu tokai) ja sauvignon olivat todella laadukkaita: mineraalisia ja harmonisia, sekä hyvin monimuotoisia aromeiltaan ja makuaistimuksiltaan. Heidän savignon-viininsä oli itseasiassa voittanut parhaan Savignon Italiassa 2019– palkinnon. Mutta erityisesti heidän refosco-viininsä oli suorastaan loistava, muistutti hiukan amarone-viiniä mutta oli mineraalinen ja sopivan hapokas. Hinnatkin olivat todella alhaisia, eli 4,50 -14 euroa pulloa. Mukaan siis lähti kolme laatikkoa. Lisähuomautuksena mainittakoon, että heille on jo yksityisasiakkaita Suomessa, eli jos jotain kiinnostaa hyvät ja edulliset viinit, niin heille voi lähettää postia.

Seuraavaksi siirryimme kohti Udinea, tai tarkemmin Cividale del Friulin aluetta, jossa vierailimme kahdella viinitilalla. Ensimmäinen oli nimeltään Vigne del Malina, joka sijaitsi pellon laidalla, ja mistä oli kaunis näkymä vuorille, mutta jonka viinit eivät olleet mainitsemisen arvoisia. Itseasiassa olin vähän tyrmistynyt, miten huonoja viinejä heillä oli, ja meidän maisteluviinimme jäivät laseihin. Viinitila oli kyllä iloksemme järjestänyt mahdollisuuden käydä tutustumassa polkupyörillä viinialueeseen, jonne lähetimme esiteinimme, joka palasi kuitenkin iloisena takaisin.

Toinen viinitila oli nimeltään Scubla Roberton-viinitila, joka myös sijaitsi erittäin kauniilla paikalla, viinikynnösten ympäröimillä kukkuloilla, ja kivinen talo pelargoneineen oli todella suloinen, mutta heidän viininsä eivät mielestäni olleet kuitenkaan kovin ihmeellisiä. Tosin Savignon oli klassillinen ja miellyttävä, ja ostimme muutaman pullon muistoksi, sillä viinitilan tunnelma oli aivan ihana. Päätimme päivämme sinne, ja esiteinimmekin oli selviytynyt päivästä hengissä.

Illalla päätimme vielä käydä tutustumassa kuuluisaan Cividale del Friulissa sijaitsevaan Ponte del Diavolo-siltaan, joka yllätti meidät majesteettisuudellaan.

Seuraavana aamuna päätimme siirtyä vielä lähemmäs Slovenian rajaa, kohti Friulin kuuluisinta viinialuetta Colliota. Ajassamme sinne maisemat hurmasivat meidät, siis minut ja mieheni, esiteinimme olisi voinut vähät välittää.

Ehdimme käydä kahdella tilalla nopeasti, toinen pienempi, perinteinen oli oikein viihtyisä, Pascolo Alessandron-viinitila, jossa maistoimme heidän tavallisesta poikkeavaa kuohuviiniään (Bolla Gialla, rypäleet: Ribolla (60%), Chardonnay (20%) e Riesling (20%)), joka oli yksinkertaisuudessaan elegantti, ja siinä mielessä harvinainen, että sopisi hyvin sushin seuraksi. Heidän savingnon-viininsä sen sijaan erottui trooppisten hedelmien vuoksi, erityisesti greipin aromi tuoksui yllättävänä. Olisin kaivannut kuitenkin enemmän mineraalisuutta. Nämähän tietysti ovat makukysymyksiä, koska itse pidän juuri mineraalisuudesta viineissä (joka saa posken sisäpinnan kihelmöimään) niin myöskään toisen viinitilan Ca’Ronescan viinit, jonka viinivalikoima oli huomattavasti suurempi, eivät hurmanneet minua täysin. Toisaalta on kuitenkin todettava, että vaikka Ca’Ronescan viinit olivatkin kevyitä ja vaivattomia, niin viineistä maistui, että ne olivat valmistettu huolella ja ammattitaidolla. Ostimme muutaman pullon näiltäkin viinitiloilta. Kun joskus myöhemmin sitten avaamme pullon viiniretkeltämme, muistamme kauniin luonnon ja raikkaan ilman, jossa nämä viinit ovat kypsyneet ja valmistuneet. Näinhän viinihän saa lisäarvoa maistuen vielä paremmalta.

Meidän esiteinimmekin viihtyi viimeisenä päivänä ensin leikkimällä toisen viinitilan koiran kanssa, ja toisessa kohteessa hänen tutustui kolumbialaiseen pariskuntaan. Oli melkein sunnuntailounaan aikaan, joten heitimme hyvästit Friulille, ja lähdimme kotia ja sunnuntailounasta ystävien kanssa.

Mainittakoon vielä, että Friuli-Venezia Giulian luonto oli kiehtovan kaunis, keväisen rehevän vihreä, jota halkoivat turkoosit joet. Tunnelma oli maaseutumaisen rauhallinen ja ruokailu oli edullista. Muualla Italiassa oli koko viikonlopun satanut vettä, kuten jo oli tavallista tämän harvinaisen kylmän kevään aikana, mutta meille aurinko oli paistanut ja muutenkin viinimatkailumme oli kaiken puolin onnistunut. Seuraavaa viinimatkailu kohdetta voikin jo alkaa suunnittelemaan. Nähtäväksi jää lähteekö esiteinimme uudestaan mukaamme.

http://www.pitars.it/it/index.aspx

http://www.vinipascolo.com/

http://www.caronesca.it/en.php?lang=EN

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.